Hapenotto ihon läpi eli ihohengitys on yleinen ilmiö eliölajeilla. Monet selkärankaiset ottavat osan elimistönsä käyttämästä hapesta ihohengityksellä. Myös ihminen käyttää ihohengitystä, mutta saa siten vain noin 2% tarvitsemastaan hapesta [1].
Joiltakin eläimiltä puuttuu keuhkot kokonaan, jolloin happi imetään ihon läpi diffuusiolla. Esimerkkinä tietyt sisiliskolajit. Kyseisten liskojen verisuonet ovat aivan ihon pinnassa, jolloin diffuusio ihon läpi on helpompaa. Ihohengityksen tueksi nämä liskot saavat happea elimistöönsä suun limakalvoilta [2].
Joiltakin eliöitä puuttuu keuhkojen lisäksi myös verenkiertoelimistö kuten sydän. Nämä eliölajit elävät yksinomaan vedessä. Hapenotto ja hiilidioksidin päästö ihon läpi diffuusiolla vaativat kostean ympäristön. Tästä esimerkkeinä meduusat ja laakamadot [3][4].
Mikko Orasuo & Elsa Rottluff
- http://www.biol.unt.edu/~burggren/pdfs/1985/%2849%29Feder,Burggren1985BR.pdf
- http://en.wikipedia.org/wiki/Salamander
- http://en.wikipedia.org/wiki/Jellyfish
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Laakamadot