Magneettikuvantamisen historia
Vuonna 1946 sveitsiläis-yhdysvaltalainen fyysikko Felix Bloch ja yhdysvaltalainen fyysikko Edward Purcell havaitsivat toisistaan tietämättä ytimen magneettisen resonanssi ilmiön. Vuosina 1950-1970 ydinmagneettisen resonanssin (NMR) tutkimukset, painottuivat molekyylien kemialliseen ja fysikaaliseen analysoimiseen.
Vuonna 1971 Raymond Damadian todisti, että normaalikudoksen ja syöpäkudoksen eroavaisuuksiin kuuluu poikkeavuudet ydinten magneettisissa relaksaatioajoissa. Tämän havainnon pohjalta alettiin pohtia NMR käyttömahdollisuuksia, sairauksien havaitsemisessa ja diagnosoimisessa.
Ensimmäinen magneettikuvaus tehtiin vuonna 1973, jolloin Paul Lauterbur kuvasi koeputkinäytteitä onnistuneesti. Kehitys oli nopeaa ja jo vuonna 1977 kuvattiin koko ihmisruumis. Kuvausajat olivat vielä kovin pitkiä. Yhden kuvan tuottamiseen kesti useita minuutteja. Kliiniseen käyttöön magneettikuvaus alkoi olemaan käytännöllinen noin 80-luvun puolivälissä, jolloin yhden kuvan tuottamiseen kului enään muutamia sekunteja.
Suomalaiset lääkärit olivat olleet alusta alkaen kehittämässä magneettikuvausta. Vuonna 1987 Turkuun hankittiin Suomen ensimmäinen MRI-kuvantamislaite. Alkuaikoina laitetta käytettin pääosin aivojen, selkäytimen ja nivelten tutkimiseen, mutta skaala levittäytyi nopeasti kattamaan myös sydämen ja suurten verisuonien tutkimukset.