Magneettikuvauksen suomenkielinen lyhenne on MK. MRI tulee taas englannin kielisestä sanoista Magnetic Resonance Imaging.
MK-laitteen toimintaperiaalte
Magneettikuvaus kuuluu lääketieteelliseen kuvantamismenetelmään, jonka toiminta perustuu ydinmagnaattiseen resonanssiin, NMR, englanniksi Nuclear Magnetic Resonance ja tässä menetelmässä mitataan vety-ytimen magneettikentässä emittoimaa radiotaajuista signaalia. Magneettikuvaus on yksi merkittävimmistä NMR-sovelluksista.
Ydinmagneettinen resonanssi on ilmiö, jossa magneettikentässä oleva atomin ydin absorptoi sekä emmittoi sähkömagneettista säteilyä siten, että säteilyn absorptointi ja emmittointi tapahtuu sillä taajuudella, joka riippuu atomien magneettisista ominaisuuksista ja siitä magneettikentästä jossa ne ovat.
Parhaimman tulokset saadaan runsaasti vetyä sisältävien kudosten kuvaamisessa, kuten rasvaa ja vettä sisältävät pehmytkudokset sekä luuydin. Eli kohossa olevat vetyatomit reagoivat laitteen magneettikentässä (1).
Resonanssi-ilmiön yhteydessä puhutaan myös resonanssiehdosta. Tämä tarkoittaa, että magneettikentässä olevaan atomiytimeen kohdistuu radiotaajuinen magneettikenttä, joka synnyttää resonanssi-ilmiön. Nämä ilmiöt ovat keskenään vuorovaikutuksessa, kun RF-kentän taajuuden ν ja ytimen kohdalla vaikuttavan magneettikentän voimakkuuden B0 välillä toteutuu ehto:
missä γ on atomiytimelle ominainen gyromagneettinen suhde.
Tavallisen vetyatomin ytimen gyromagneettinen suhde on γ = 2π 42,58 MHz/T eli yhden teslan ja magneettikentässä vedyn ydinmagneettinen resonanssitaajuus on noin 42,58 MHz, hieman riippuen vety-ytimen kemiallisesta ympäristöstä (2).
B0 voidaan tehdä kolmella menetelmällä; kestomagneetit, resistiiviset sähkömagneetit ja suprajohtavat sähkömagneetit (3).
Magneettikuvauslaite kaaviokuvana on esitettynä kuvassa 1
Kuva 1. magneettikuvauslaitteen kaaviokuva (3).