1. Euroopan unioin direktiivi

Direktiivi tarkoittaa Euroopan unionin antamaa ohjeistusta, jonka avulla pyritään yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä. Direktiivien päämääränä on saada valmistajat tuottamaan tuotteita, jotka eivät vaaranna ihmisen, koneiden tai ympäristön turvallisuutta. Yhtenäistämällä jäsenvaltioiden lainsäädäntöä pyritään poistamaan tekniset esteet tavaroiden liikumiselle. Tuotteiden valmistusta koskevat direktivit perustuvat Euroopan unionin sopimuksen artiklaan 95, jolla pyritään varmistamaan tavaroiden vapaa liikkuminen Euroopassa. Vastaavasti EU-direktiivit, jotka koskevat työsuojelua ja koneiden käyttämistä perustuvat Euroopan unionin sopimuksen artiklaan 137. Työsuojelun ja koneiden käyttämisen direktiivit asettavat minimivaatimukset työpaikan turvallisuudelle.

Euroopan unionin direktiivit määritellään joko Euroopan unionin neuvostossa tai yhteistyössä Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä. Mikäli direktiivien vaatimukset eivät täyty kunkin jäsenvaltion oman lainsäädännön toimesta tulee ne ottaa käytäntöön oikeudenmukaisella säädöksellä. Uudet säädökset tulee toimittaa kirjallisina Euroopan unionin komissiolla määräajassa. Direktiivien toteutus on kunkin jäsenvaltion lainsäätäjän velvollisuus, mutta täytäntöönpanotapa on jäsenvaltion päätettävissä. Tärkeimmät automaatiota koskevat Euroopan unionin direktiivit ovat kone-, pienjännite- ja EMC-direktiivi.

Kuva 1. Turvallisuusvaatimusten rakenne

1.1 Konedirektiivi

Konedirektiivi on laadittu yhteistyössä Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä. Konedirektiivin virallinen nimike on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, Koneita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä. Edellä mainittu direktiivi on kokonaisuudessaan luettavissa maksuttomassa EUR-Lex-tietokannassa. Konedirektiivi on otettu Suomessa voimaan säädöksellä koneiden turvallisuudesta 12.6.2008/400 Koneasetus. Direktiiviin liittyen on määritelty myös asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta 12.6.2008/403 Käyttöasetus. Suomen lainsäädännön mukaiset asetukset ovat luettavissa oikeusministeriön omistamassa, julkisessa ja maksuttomassa Internet-palvelussa Finlex:ssä. [Konedirektiivin löydät täältä.]

1.2 Pienjännitedirektiivi

Pienjännitedirektiivi on myös laadittu Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin yhteisvoimin. Sen virallinen nimike on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/95/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, tietyllä jännitealueella toimivia sähkölaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisesti. Pienjännitedirektiivi koskee kaikkia sähkölaitteita, joita on suunniteltu käytettävän tasavirralla 75-1500 voltin nimellisjännitealueella tai vaihtovirralla 50-1000 voltin nimellisjännitealueella. Myös pienjännitedirektiivi on luettavissa EUR-Lex-tietokannassa. Suomessa pienjännitedirektiivi on täytäntöönpantu sähköturvallisuuslain, sähköturvallisuusasetuksen sekä kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen sähkölaitteiden turvallisuudesta avulla. [Pienjännitedirektiivin löydät täältä.]

1.3 EMC-direktiivi

EMC-direktiivillä tarkoitetaan direktiiviä sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta. Kuten kone- ja pienjännitedirektiivitkin, myös EMC-direktiivi on Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin yhteistyössä laatima. Direktiivin virallinen nimike on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/108/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä ja direktiivin 89/336/ETY kumoamisesta. EMC-direktiivi kokonaisuudessaan on luettavissa EUR-Lex-tietokannassa. Suomessa EMC-direktiivin noudattaminen on toteutettu sähköturvallisuuslailla sekä valtioneuvoston asetuksella sähkölaitteiden ja –laitteistojen sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta. [EMC-direktiivin löydät täältä.]

2. Lainsäädäntö

Lainsäädännöllisesti direktiivit eivät välttämättä ole sellaisinaan lakiasetuksia vaan Euroopan unionin antamia ohjeistuksia koskien jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Direktiivi on kuitenkin mahdollista sisällyttää sellaisenaan kansalliseksi laiksi. Tätä menetelmää kutsutaan inkorporoinniksi. Mikäli direktiiviä inkroponoida tulee jäsenvaltion kuitenkin saattaa direktiivit osaksi omaa lainsäädäntöään oikeusjärjestelmänsä mukaisilla säädöksillä. Suomessa direktiivit saatetaan osaksi lainsäädäntöä uusilla laeilla tai lakiasetuksilla tai vanhojen lakejen ja asetusten muutoksilla. Laeista ja lakiasetuksista päättävä elin Suomessa on eduskunta tai erillisillä edellytyksillä asetuksista voi päättää myös valtioneuvosto. Kun jäsenvaltio saa sisällytettyä direktiivin vaatimat uudet säädökset kansalliseen lakiinsa, tulee sen tehdä ilmoitus, eli notifikaatio, Euroopan komissioon. Mikäli notifikaatiota ei ole suoritettu määräajassa vaatii komissio jäsenvaltiolta tarvittaessa lisäselvityksiä ja antaa huomautuksen valtion hallitukselle. Mikäli huomautuksesta huomioimatta jäsenvaltio ei suorita vaadittavia muutoksia vie komissio tapauksen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tässä tapauksessa on kyseessä jäsenvaltion sopimusvelvotteiden noudattamatta jättämisestä.

Valtion antamien säädösten noudattamisesta on vastuussa jokainen koneiden valmistaja. Koneen valmistaja voi antaa vakuutuksen koneen turvallisuudesta varustamalla koneensa CE-merkinnällä. Mikäli kuitenki selviää, ettei kone vastaa vaadittuja turvallisuusvaatimuksia, voivat viranomaiset vaatia koneen valmistajalta selvitystä koneen suunnittelusta ja valmistuksesta. Selvityksestä tulee käydä ilmi, että kone on valmistettu turvallisuusdirektiivien edellyttämän lainsäädännön mukaisesti.