Varjoaineita käytetään lääketieteellisessä kuvantamisessa selventämään haluttuja kohteita tai alueita kehossa jotka muuten läpäisevät röntgensäteilyä liian hyvin antaakseen selvää kuvaa epäillystä vikatoiminnasta. Varjoaineiden käyttö ei kuitenkaan ole täysin riskitöntä, sillä n. 1% väestöstä on yliherkkiä jodipitoiselle varjoaineelle. Erilaisia yliherkkyydestä johtuvia akuutteja reaktioita on lukuisia aina lievästä ihottumasta ja yskästä pahoinvointiin ja kammiovärinään. Näihin on aina varauduttava, sillä yleensä ainoa tapa selvittää yliherkkyys on varjoaineen syöttäminen potilaaseen.

Yliherkkyyden lisäksi myös munuaisten toiminta vaikuttaa mahdollisiin komplikaatioihin varjoainekuvauksissa. Varjoaine poistuu elimistöstä enimmäkseen munuaisten kautta ja mikäli munuaisten toiminta on jostain syystä heikentynyt voi varjoaine vahingoittaa niitä entisestään. Toisin kuin yliherkkyyttä, munuaisten toimintaa voidaan ja pitääkin tutkia ennen varjoaineen antamista tutkimalla ns. kreatiniiniarvoa. Mikäli munuaisten toiminnassa havaitaan jotain häikkää, on lääkärin pohdittava vaihtoehtoista kuvantamismenetelmää, sillä muuten potilaalle aiheutuva haitta voi ylittää hyödyn.

Yhteenvetona todettakoon, että tärkeimmät asiat varjoainetutkimusten riskien vähentämisessä ovat ennaltaehkäisy ja hoitovalmius.

Lähteet:

www.sadeturvapaivat.fi / Erikoislääkäri Ilkka Manner

Varjoainekuvaukset, Terveyskirjasto