Hellevi Louhikorpi
Miksi verkkokalvoistute?
Verkkokalvoa vahingoittavat sairaudet ovat merkittävä näkövammaisuutta aiheuttava tekijä Suomessa ja muissa länsimaissa. Verkkokalvoistutteella yritetään mikroelektroniikan avulla keinotekoisesti korvata valoaistinsolujen sammunut toiminta. Implantti pyrkii ohittamaan surkastuneet kerrokset ja välittämään näköinformaatiota toimivaan verkkokalvon osaan suoraa sähköistä stimulaatiota käyttämällä.
Miten?
Istutteet jaetaan kahteen pääryhmään sen mukaan tapahtuuko stimulaatio verkkokalvon alta (subretinaalisesti) vai verkkokalvon päältä (epiretinaalisesti).
Verkkokalvon alta tapahtuva stimulaatio saadaan aikaiseksi siten, että pieneen ja ohueen mikrosiruun on istutettu tuhansia mikroelektrodilla varustettuja pienen pieniä valodiodeja. Saapuva valo aiheuttaa näissä sähkövirtaa, joka aktivoi mikroelektrodeja. Virta stimuloi verkkokalvon sisäkerroksissa säilyneitä hermosoluja. Näin sähköimpulssi kulkeutuu aivoihin ja aiheuttaa näköaistimuksen.
Verkkokalvon päällä pienestä videokamerasta tuleva informaatio muunnetaan mikroprosessorin välityksellä elektroniseksi signaaliksi. Informaatio ja energia siirtyvät silmän sisään langattomasti silmälasikehyksiin liitetyn lähettimen avulla. Koska näköinformaatio ei kulje silmänsolujen kautta, se on muunnettava stimulaatioksi itse implantissa, jotta se tulisi ymmärretyksi aivokuorella. Päällesijoitettava implantti ei vaadi, että silmän optiikka ja väliaineet ovat kirkkaat, toisin kuin verkkokalvon alle tuleva implantti.
Käyttö ja turvallisuus
Tutkimuspotilaiden näöntarkkuus oli ennen istutetta heikentynyt niin, että he näkivät vain valon silmän edessä tai aistivat valon suunnan. Verkkokalvoistutteen avulla he pystyivät tunnistamaan tuttuja esineitä kuten lusikan, haarukan ja veitsen sekä eri hedelmiä, osa myös kirjaimia eli sanojen lukeminen mahdollistui. Paras saavutettu näöntarkkuus on Retina Implant-mallilla saavutettu 0,02(vrt.optimaalinen näöntarkkuus 1,0). Tämä maailmanlaajuisesti paras verkkokalvoistutteen avulla aikaansaatu näöntarkkuus saavutettiin suomalaisella potilaalla, Päijät-Hämeestä kotoisin olevalla,44-vuotiaalla miehellä, joka oli verkkokalvon pigmenttisurkastuman takia sokeutunut. Hänellä implantti sijaitsi juuri makulan eli tarkan näkemisen alueen kohdalla.
Kaikkia istutteita käytettäessä on ilmennyt ohimeneviä silmänsisäisiä tulehdusreaktioita.
Tulevaisuus
Nykyään verkkokalvon pigmenttisurkastumaa sairastavat potilaat voivat saada implantin ainakin Saksassa, Sveitsissä, Britanniassa ja Italiassa, Argus II-merkkisen 83 000 euron hintaan. Vaikka kaikki kustannukset (implantti, leikkaus,neuvonta) olisivat 140 000 euroa, olisi verkkokalvoistute kustannustehokas hoito, koska sen avulla sokea henkilö pystyisi selviytymään liikkumisesta. Arvioidaan, että laajempi kliininen käyttö alkaisi viiden lähivuoden kuluessa.
Lähde: Välimäki, Juha 2012. Näkö takaisin verkkokalvoistutteella. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 128(11):1140-4. Verkkojulkaisu. <http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2012/11/duo10307>