Yksifotoniemissiotietokonetomografiassa (SPECT) käytetään kahta gammakameraa, jotka kiertävät potilaan ympäri ja mittaavat jatkuvasti gammasäteilyä, jolloin saadaan useita kuvia eri kulmista. SPECT-kuvaus soveltuu hyvin paksujen elinten ja niiden muutosten tutkimiseen. SPECT-kuvauksen spatiaalinen resoluutio vartalon keskellä on kuitenkin vain 10 millimetriä, joten SPECT-kuvat voidaan yhdistää tietokonetomografiakuvien (TT) kanssa, jolloin paikkaerotuskyky paranee jopa 1 millimetriin ja antaa huomattavasti paremman sekä tarkemman anatomisen kuvan muutoksen sijainnista. SPECT-TT-hybridilaitteella molemmat kuvaukset voidaan suorittaa samalla kertaa.
SPECT-TT:n yleisimmät käyttökohteet:
- Luuston gammakuvaus, jolla voidaan tutkia esimerkiksi syövän levinneisyyttä eli selvittää onko syöpä lähettänyt etäispesäkkeitä luustoon. Joissakin tapauksissa voidaan myös seurata luustoon hakeutuneen syövän hoitojen vastetta.
- Vartijaimusolmuketutkimus, jossa etsitään imusolmukkeita, joiden kautta kasvainten seudun imunestekierto kulkeutuu. Mikäli kasvain lähettää etäpesäkkeitä, tapahtuu se ensimmäiseksi juuri näihin imusolmukkeisiin. Havaitut vartijaimusolmukkeet poistetaan ja tutkitaan leikkauksen aikana. Mikäli niistä ei löydy tautia, voidaan muut alueella olevat imusolmukkeet jättää poistamatta ja selvitä pienemmällä leikkauksella. Jos imusolmukkeissa sen sijaan todetaan kasvainsoluja, poistetaan alueelta yleensä kaikki imusolmukkeet. Tämä tutkimus kuuluu osana rintasyövän leikkausta edeltävään diagnostiikkaan.
- Ejektiofraktiotutkimus, joka kertoo sydämen vasemman kammion toiminnasta. Potilaan iholle kiinitetään elektrodit seuraamaan sydämen sykettä ja potilaalle annetaan suonensisäisesti punasoluihin hakeutuvaa tinayhdistettä sekä radioisotoopia, jolloin radioisotoopi hakeutuu tinayhdisteeseen leimaten punasolut, jolloin saadaan tietoa sydämen vasemman kammion toiminnasta, minkä seuraaminen on tärkeää useiden syöpähoitojen yhteydessä.
- Kilpirauhasen diagnostiikka, joka perustuu kilpirauhasen joditarpeeseen osana kilpirauhashormonisynteesiä. Tavallisimmat tutkimukset ovat kilpirauhasen syövän levinneisyyden selvitys sekä hypertyreoosin eli kilpirauhasen liikatoiminnan määrän tutkiminen. Kilpirauhasdiagnostiikassa on käytettävissä kaksi jodin isotooppia (I-123 ja I-131). Kuvaustekniikka riippuu kuvauksen aiheesta. Kuvausttulosten parantamiseksi voidaan joissain tapauksissa käyttää myös kilpirauhasen toimintaa tehostavaa hormonia (rTSH).
- Lisäkilpirauhasen diagnostiikka, joka perustuu aineeseen, joka hakeutuu sekä kilpirauhaseen että lisäkilpirauhasiin. Merkkiaineen poistuminen on kilpirauhasesta nopeampaa, joten sarjakuvantamisen avulla voidaan etsiä lisäkilpirauhasiin liittyviä toiminnallisia poikkeavuuksia.
Kuvauksen aikana potilaan tulee maata samassa asennossa paikallaan ja joissain tapauksissa potilas saa erityisiä hengitysohjeita.
Vasta-aiheita ovat raskaus, kykenemättömyys hengityksensäätelyyn, varjoaineallergia sekä huomattava ylipaino, sillä kuvauspöydän kantokyky on rajallinen.
Seppo Soimakallio ym. Radiologia, Sanoma Pro Oy 2012.
STUK, http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/kirjasarja/fi_FI/kirjasarja3/
Sädehoito-ja isotoopilääketiede-kurssin opintomateriaali
Aava lääkärikeskuksen kuvantaminen