...
Sydämen syke onkin itse asiassa sidoksissa hengitykseen respiratorisen sinusarytmian kautta, joka on yksi keskeinen parasympaattisen hermoston aiheuttama ilmiö. Kun hengitetään sisään sydämen syke hieman kasvaa ja ulos hengittäessä taas hieman laskee. Ilmiö johtuu fysiologisesti siitä, että hengitystä säätelevä hengityskeskus sijaitsee ydinjatkeessa, lähellä vaso motorista keskusta ja hermoimpulsseja vuotaa hengityskeskuksesta vaso motoriseen keskukseen. Tämä sykevaihtelu on yhdistetty sydämen parasympaattiseen säätelyyn [1]. Toisin sanoen sisään hengitettäessä parasympaattinen hermosto on vähemmän aktiivinen kuin ulos hengittäessä. Tutkijat eivät ole täysin varmoja mistä tämä ilmiö johtuu, mutta joidenkin tutkimusten mukaan keho pyrkii tällä tavalla säästämään energiaa, kun se pyrkii sovittamaan . Sovittamalla sydämen rytmiä hengitysrytmiin ja , elimistö saa näin verenkierron ja keuhkojen tuuletuksen toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. Toisin sanoen energiatehokkuus kasvaa, kun sydämen syke laskee uloshengitysvaiheessa ja siten estetään ylimääräiset sydämen lyönnit, kun keuhkoissa on vähemmän happipitoista verta. Tosin uusimmissa tutkimuksissa tämä näkemys on kuitenkin kyseenalaistettu, eikä olekaan täysin varmaa, onko respiratorisella sinusarytmialla todella jokin fysiologinen merkitys [2].
...
Ihmisten kärsiessä yhä enemmän stressin aiheuttamista oireista, kuten ahdistuneisuudesta, unettomuudesta ja erilaisista kiputiloista, on myös länsimaisessa lääketieteessä alettu tutkimaan ihmisen omaa kykyä säädellä autonomisen hermoston aktiivisuutta meditatiivisten hengitysharjoitteiden kautta. Monet tutkimukset ovatkin antaneet lupaavia tuloksia ja esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa henkilöt, jotka oppivat hallitsemaan hengitystään, he pystyivät helpottamaan työperäisen stressin aiheuttamia kipu ja ahdistuneisuus oireita [4].
...
Tutkimuksissa on usein käytetty kahta erilaista meditaatiotekniikka, jossa toisessa hengitetään hyvin nopeasti (korkea taajuinen hengitys) ja toisessa hyvin hitaasti ja syvään (matala taajuinen hengitys). Muun muassa C. K. Peng et al. osoitti tutkimuksissaan, että matalataajuinen hengitys nosti sykevaihteluväliä. Toisin sanoen aktivoi enemmän parasympaattisen hermoston korkeataajuista värähtelyä. Korkea taajuisen hengityksen puolestaan huomattiin laskevan henkilön sykevaihteluväliä, eli aktivoivan enemmän sympaattisen hermoston matalataajuista värähtelyä [5]. Tämän lisäksi toisissa tutkimuksissa on myös havaittu, että matalataajuisella hengityksellä on verenpainetta laskeva vaikutus, kun taas korkea taajuisella hengityksellä on ollut päinvastainen ja lisäksi sykettä nostava vaikutus [6].
Monet Monet tutkimukset ovat keskittyneet ainoastaan tutkimustilanteessa tapahtuviin muutoksiin, mutta on myös joitain tutkimuksia, joissa on tutkittu hengitystekniikan pitkäaikaisvaikutuksia. Tämän kaltaisia tutkimuksia tarvitaan vielä lisää, mutta jotkin tulokset ovat osoittaneet, että hengityksen avulla voimme vaikuttaa parasympaattisen ja sympaattisen hermoston ärsykkeisiin. Pitkällä aikavälillä tämä saattaa aiheuttaa pysyvämpiä muutoksia myös autonomisen hermoston toimintaan. Tämä voisi tarkoittaa lisäksi sitä, että tietyllä hengitystekniikalla voisimme vaikuttaa autonomisen hermoston kautta myös verenkiertoelimistömme toimintaan pitkäaikaisesti ja näin ollen vähentää stressiperäisiä oireita [7].
...