...

Riskianalyysi on aina ainutkertainen^[2]. Toiminta on yleensä projektikohtaista ja projekteissa on aina eri lähtötilanteet. Siksi riskianalyysi tulisi aina tehdä projektikohtaisesti^[2]. Riskianalyysin tuloksena on projektikohtainen listaus arvioiduista riskeistä. Riskiarvioinniksi kutsutaan riskianalyysin ja riskiarvioinnin kokonaisprosessia, jossa selvitetään toimintaan kuuluvat riskit ja niiden vakavauus.^[4.]

6. Riskiarvioinnin suorittaminen

Riskianalyysia tehtäessä on keskityttävä projektin oleellisiin riskeihin sekä niiden merkitsevyyden oikeaan arviointiin. Riskianalyysiä ei tule tehdä liian yleisellä tasolla. Tällöin tulokset eivät ole käyttökelpoisia eivätkä edes välttämättä todenmukaisia. Siksi riskianalyysi tulee tehdä riittävän tarkalla tasolla^[2]. Riskianalyysin suorittaminen alkaa järjestelmällisellä saatavissa olevan tiedon keräämisellä ja läpikäymisellä. Tiedosta pyritään löytämään ihmisiin, omaisuuteen ja ympäristöön vaikuttavia tekijöitä. Tekijöistä arvioidaan niiden todennäköisyys ja mahdollisten vahinkojen arvo. Riskiarvioinnissa pohditaan seuraavia kysymyksiä ^[8]:

• Mitä voi tapahtua?
• Mikä sen voi aiheuttaa?
• Mitä siitä voi seurata?
• Miten todennäköistä on, että näin tapahtuu?

...

Suuronnettomuudet, kuten luonnon katastrofit, ovat yleensä niin sanottuja jäännösriskejä riskeistä joita ei voi estää – niihin voi vain varautua ja sillä pyrkiä minimoimaan syntyvä vahinko. Esimerkiksi, Estonia-autolautan uppoaminen vuonna 1994 oli yllättävä suuronnettomuus. Suomen viranomaisilla on toimintaohjeet suomalaisiin kohdistuvien suuronnettomuuksien varalle. Estonian tapauksessa esimerkiksi keskusrikospoliisilla oli toimintaohjeet valmiina ja mapitettuna, mutta niitä ei kukaan ehtinyt lukea muutaman tunnin varoitusajalla.^[9]

8. Riskiarviointi ja siihen liittyvät standardit

Riskiarviointeihin ei ole olemassa yksiselitteisiä ohjeita, mutta niiden suorittamiseen on yleispäteviä standardeja kaupallisilta toimijoilta ^[5.^]. Esimerkiksi ISO 31000 -standardi on kokoelma periaatteista ja prosesseista, joita voidaan käyttää riskien hallintaan.^[5]. Standardi on noussut suureen suosioon jo siitäkin syystä, että se on ensimmäinen maailmanlaajuisesti hyväksytty^[6.^] riskienhallintaa käsittelevä standardi. Sen ovat hyväksyneet ja ottaneet käyttöönsä suurin osa G8-, G20- ja BRIC-maista. Lisäksi siitä on tehty kansallisia versioita^[6]. ISO 31000 -standardin tukesi on olemassa standardit ISO 73:2009 ja ISO 31010:2009. Ensimmäinen käsittelee riskienhallintaan liittyvää sanastoa ja käsitteitä, kun taas jälkimmäinen esittelee tekniikoista riskienhallintaan^[5.^]. Lisäksi 2013 julkaistiin standardi ISO/TR 31004:2013, jossa opastetaan ISO 31000 -standardin neuvojen käytännön toteuttamisessa ^[7]. Lisäksi on olemassa paljon laitteisiin, rakennelmiin tai toimintaan liittyviä standardeja, joissa otetaan kantaa kyseiseen aiheeseen liittyviin riskeihin ja niiden analysointiin sekä arviointiin.

...

Pätevä johto kuitenkin osaa ottaa huomioon, että riskitietoisuus on pidettävä ajan tasalla. Riskihallinta ei kuitenkaan ole ilmaista, ja koska se vaikuttaa positiivisesti tulokeen vain välillisesti, niin se ei aina saa sen tarvitsemaa resursointia. Joissain standarteissa, kuten ISO 31000:ssa on myös esitetty keinoja johdon rohkaisemiseen riskienhallinnan toteuttamiseen ^[8]. Myös johdon alaisten, eli esimerkiksi yrityksen työntekijöiden, tulee olla tietoisia ja ymmärtää riskien merkitys sekä niiden huomioon ottaminen. ISO 31000 standardi tarjoaa riskien tiedostamiseen organisaatiossa ja opetuksen edistämiseen yleismuotoisia neuvoja ja toimintaohjeita^[8].

10. Riskityypit

10.1 Terveydelliset riskit

...