Mammografia

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Joka kymmenes nainen sairastuu siihen elämänsä aikana. Rintojen kuvantamisen tärkein syy on rintasyövän etsiminen.

Rintojen kuvausta varten on kehitetty oma matalaa jännitettä eli pehmeitä säteitä käyttävä laite, jolla tehtyä kuvausta kutsutaan mammografiaksi. Kuvauslaitteella rinta puristetaan ohueksi, jolloin tarvitaan mahdollisimman vähän röntgensäteitä ja rinnan sisäiset rakenteet erottuvat paremmin. Rinta koostuu rasvakudoksesta ja rauhaskudoksesta ja nämä saadaan hyvin erottumaan toisistaan röntgenkuvassa. Rinta kuvataan vähintään kahdesta suunnasta, koska kun kuvaus suoritetaan kahdesta eri suunnasta löydetään selvästi enemmän (10-25%) rintasyöpiä ja nimenomaan pieniä alle 1cm läpimittaisia kasvaimia, joiden hoitoennuste on hyvä. Tutkimuksen herkkyys on parempi. Tämän lisäksi voidaan ottaa kohdennettuja kuvia epäilyttävästä alueesta tai tutkia myös muita rinnan muutoksia, kuten kystia.

Kuvauksessa käytettävä röntgensäteily on ionisoivaa säteilyä, joka voi aiheuttaa säteilyhaittoja, mutta yhden kuvauksen tuottama säteilyannos on hyvin pieni. Jos mammografiakuvauksessa nähdään epäilyttävä löydös, jatkotutkimuksena yleensä otetaan rinnasta ohut- tai paksuneulanäyte.

Seulonta

Mammografiaseulonnassa kuvataan oireettomia naisia, pyritään havaitsemaan poikkeavia muutoksia, jotka herättävät epäilyn mahdollisesta pahanlaatuiseta muutoksesta. Seulontakuvien perusteella osa kutsutaan varmistustutkimuksiin (kliininen mammografia).

Rintasyöpäseulonta mammografian avulla ehkäisee 40–74-vuotiaiden naisten rintasyövästä johtuvia kuolemia. Mammografiaseulonnat aloitettiin Suomessa vuonna 1987, ja Kansanterveysasetuksen (1992) mukaan kuntien täytyi järjestää maksuton seulonta kahden vuoden välein 50–59-vuotiaille naisille. Vuoden 2007 alussa astui voimaan uusi Valtioneuvoston asetus seulonnoista (1339/2006), jolla laajennettiin maksuton rintasyöpäseulonta ikäluokkiin 50–69 vuotta. Suomessa kutsuttiin viime vuoteen asti seulontatutkimuksiin vuosittain noin 200 000 naista, joista yhdeksän kymmenestä osallistuu. Seulontaan osallistuneista naisista jatkotutkimuksiin kutsutaan noin 3–5 prosenttia, mutta rintasyöpä todetaan lopulta vain alle 0,5 prosentilla. Rintasyöpäseulonnoissa löydetään Suomessa vuosittain noin 600–800 syöpätapausta, joista lähes 70 prosenttia on pieniä ja paikallisia.

Mammografialaite

Mammografiassa käytetään erityisesti rintojen kuvaukseen suunniteltua pienienergiaista säteilyä tuottavaa röntgenlaitetta. Keskimääräinen efektiivinen säteilyannos on noin 0,2 mSv kuvausta kohti. Mammografia vaatii oman erityislaitteistonsa, jotta kuvan resoluutio olisi riittävän hyvä. Laitteet käyttävät matalaa jännitettä (25–30 kVp), korkeaa virtaa (yli 80 mA) ja liikkuvaa hilaa. Mammografiakuvauksissa käytetään omia erityisfilmejä, yksiemulsiofilmejä, jotka tuottavat hyvän kontrastin ja resoluution.

Röntgenkuvauksissa on siirrytty analogisesta tekniikasta eli filmeistä viime aikoina yhä enemmän digitaaliseen kuvantamiseen, jolla on monia etuja filmeihin verrattuna. Mammografian korkeista kuvanlaatuvaatimuksista johtuen se on viimeisiä kuvauksia, joissa käytetään edelleen analogista tekniikkaa. Digitaalitekniikka on kuitenkin kehittynyt niin, että sen kuvanlaatu on mammografioissakin nykyisin yhtä hyvä tai parempi kuin perinteisen filmin. Mammografiakuvauksissa ollaan siirtymässä käyttämään suoradigitaalisia kuvantamislaitteita.

Maailman mammografialaitteista 90 prosenttia käyttää edelleen filmiä. Yhdysvallat on digitalisoinnin edelläkävijä. Siellä lähes 20 prosenttia kuvantamislaitteista käyttää digitaalitekniikkaa. Suomessa suoradigitaalisia mammografialaitteita on vasta muutama. Digitaalisen kuvantamisen etuja ovat pienempi säteilyannos ja kuvan parempi tarkkuus.

Säteilyturvakeskus on julkaissut vuonna 2001 ohjeen mammografialaitteista ja niiden käyttöä koskevista säteilyturvavaatimuksista.

Jatkotutkimukset

Mikäli potilaalla todetaan rintäsyöpä epäily seulonnoissa tehdään hänelle jatkotutkimuksia. Lisäksi tuumor epäilyiden lisäksi lähetetään potilas jatkotutkimuksiin mikäli hänellä on akuutti mastiitti eli maitorauhas tulehdus, absessi, kysta, postoperatiivinen tilanne. Lisätutkimuksilla tarkoitetaan joko yhtä taikka useampaa seuraavista: ultraääni tutkimus, suurennuskuva, rintarauhasen ja kainalon ohutneulabiopsia ja paksuneulabiobsia.

Suurennuskuva

Suurennuskuvalla otetaan kuva mikäli halutaan pienestä alueesta tarkempi kuva(esim.mikrokalkit). Tässä kuvauksessa rinta on lähempänä röntgen putkea, ilmarako rinnan ja kuvareseptorin välillä on pieni, jolloin hajasäteilyä esiintyy vähemmän. Yhdistämällä tämän kohdekuvaukseen saadaan molempien kuvauksien edut.

Ultraäänitutkimus

Ultraääntä käytetään mikäli seulonnassa taikka palpoimalla havaitaan rinnassa muutoksia. Ultraääni tutkimuksessa eivät pienet mikrokalkit erotu. Tutkimus suoritetaan useimmiten näytteenoton yhteydessä, ja sillä tutkitaan myös kainaloiden imusolmukkeet. Ultraääni laite nimensä mukaisesti lähettää ja vastaanottaa ääntä joka on mahdotonta kuulla ihmisen korvalla. Eri kudostyypit lähettävät kaikuja eri tavoin ja näistä kaiuista tietokone osaa muodostaa kuvan. Rintojen ultraääni tutkimuksessa pinta-anturi toimii 5-7,5 Mhz taajuudella.

Rintarauhasen ja kainalon ohutneulabiopsia ja paksuneulabiobsia

Ohutneulabiopsiassa potilaalta otetaan neulalla näyte rintarauhasesta ja/tai kainalosta. Paksuneulabiopsiassa otetaan myös näyte mutta se voidaan myös suorittaa näytteenotto kauhalla. Molemissa tapauksissa (neula ja kauha) potilaalle tehdään pieni viilto sekä annetaan puudutuspiikki.

Stereotaktinen näytteenotto

Stereotaktinen paksuneulanäyte biopsiaa voidaan käyttää kun tutkitaan rinnasta pieniä muutoksia joita ei näe ultraääessä, kuten mikrokalkkeumat. Tämä tutkimus voidaan tehdä kahdella tavalla. Joko erillisellä näytteenotto pöydällä taikka mammografia koneeseen liitetttävällä stereotaktisella laitteella jonka ääressä potilas istuu. Stereotaktista paksuneulabiopsiaa varten mammografialaitteesta puretaan tavanomainen mammografiavarustus, ja tilalle vaihdetaan stereotaktinen neulanohjainlaite omine bucky-hiloineen, pieni,aukollinenyläpainin jastereokollimaattori, jolla rajataan röntgenputken sädeikkunaa. Neulanohjaimeen liitetäänohjauskonsoli, jonka avulla etsitään biopsian kohde. Neulanohjainta liikutellaan valittuunkohtaan xyz-ajolaitteella. Kudosnäytteen ottamista varten neulanohjaimeen pujotetaansteriili paksuneula eli karkeaneula. Paksuneula ”ammutaan” kohteeseen käsinladattavalla biopsialaitteella.

Eroavaisuudet

Suurimmat eroavaisuudet normaalin röntgenin kanssa ovat käytettävät kV:t ylempää löytyy maininta asiasta. Lisäksi mammografiassa otetaan joka kerta neljä kuvaa kun normaali röntgenissä pyritään ottamaan aina mahdollisimman vähän kuvia. Tämä johtuu siitä koska mammografiassa otetaan aina kaksi viistokuvaa sekä ylä ja alasuunnasta kuvat.