Minkälainen on anestesiakoneen käytettävyys hoitajan näkökulmasta?

Anestesiakoneen turvallisuudesta

Anestesiatyöasemalla tarkoitetaan järjestelmää, joka sisältää lääkekaasujen painetarkkailun, tuorekaasun sekoitusyksikön virtaussäätimet ja mittarit, höyrystimen, hengityskoneen, hengitysjärjestelmän, monitoroinnit, imulaitteiston sekä ylimääräkaasujen poistojärjestelmän. Koska anestesiatyöasema kuuluu elämää ylläpitäviin laitteisiin, on sille asetettu erityisen tarkat turvallisuus- ja laatuvaatimukset. Näitä vaatimuksia korostaa myös se, että kyseessä on järjestelmä, joka sisältää sekä elektroniikkaa, tietotekniikkaa, pneumatiikkaa ja hienomekaniikkaa ja jonka käyttäjät ovat koulutukseltaan ja tottumukseltaan heterogeeninen ryhmä. Myös laitteiston toiminta on suunniteltava siten, että yksittäinen vika ei aiheuta seisahdusta vaan kone jatkaa toimintaansa. Tästä esimerkkinä akusto, jonka varassa työaseman elintärkeät toiminnot jatkuvat rajatun ajan vaikka verkkovirta katkeaisi.

Anestesiatyöaseman tietyt toiminnot tarkastetaan systemaattisesti aina, kun työasema otetaan käyttöön tauon jälkeen, esimerkiksi aamuisin ja huollon jälkeen. Tarkistusrutiini on osittain automaattinen, osittain käyttäjän manuaalisesti kuittaama. Alla olevassa listassa on kuvattu anestesiatyöaseman tarkistukseen kuuluvat testit.

Anestesiakoneen käytettävyydestä

Edellämäinittujen seikkojen vuoksi järjestelmien suunnittelu on toteutettu siten, että käyttäjästä johtuvien virheiden mahdollisuus on minimaalinen. Esimerkkinä tästä letkustojen kytkeminen koneeseen on mahdollista tehdä vain oikein, sillä väärinkytkennän mahdollisuus on estetty yhteensopimattomilla liittimillä. Eri merkkisten anestesiajärjestelmien toiminta on hyvin yhdenmukaista, mikä edesauttaa käyttäjän oppivan nopeasti uusien koneiden käytön.

Haastatellessani useita anestesiahoitajia, kaikki kertoivat käytettävyyden olevan yleisesti hyvä mutta jokainen oli törmännyt ongelmiin koneen automaattisen testiajon kanssa. Etenkin pidempään käytössä olleissa koneissa automaattitesti antaa usein hylkäyksen muttei anna informaatiota siitä, missä kohtaa järjestelmän tiiviydessä on vuoto. Näin ollen hoitajalta kuluu joskus paljonkin ylimääräistä aikaa testatessa käsin jokaisen liitoksen. Jos kone viestittäisi selvästi vian olevan esimerkiksi potilasletkustossa, olisi näiden vaihto toteutettavissa nopeammin. Vaikka hoitajien mukaan vika yleensä löytyy ja on korjattavissa, saattaa tähän kulua aikaa jopa 20 minuuttia, mikä puolestaan vaikuttaa leikkaussalien suunniteltuun aikatauluun. Yksi hoitaja oli jopa törmännyt tilanteeseen, jossa anestesiajärjestelmä lakkasi testiajoista huolimatta toimimasta kesken toimeenpiteen. Koska järjestelmä ei antanut indikaatiota vian syystä, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi noutaa paikalle uusi anestesiakone sillä kiireellisessä tilaanteessa vian manuaaliseen etsintään ei jää aikaa.

Johtopäätöksenä voisi todeta, että ajankäytön ja potilasturvallisuuden kannalta olisi olennaista, että anestesiajärjestelmä osaisi paikantaa vian syyn ja ilmoittaa siitä selkeästi. Hoitajat myös toivoivat laitevalmistajalta pikaohjetta, jossa olisi suositeltu toimintajärjestys esimerkiksi automaattitestin hylkäystilanteissa. Nyt vian paikantaminen ja siihen kuuluva aika on vahvasti sidoksissa käyttäjän kokemukseen ja saatuun perehdytykseen.

Essi Kaloinen 1502975

Lähteet: Paloheimo, M. 2014. Anestesialaitteet. s. 221-244. Teoksessa: Rosenberg, P. - Alahuhta, S. - Lindgren, L. - Olkkola, K. - Ruokonen, E. toim. Anestesiologia ja Tehohoito. Helsinki. Kustannus Oy Duodecim