Taustaa
Arviolta noin 1,5 – 5 % tehohoidossa olevista potilaista tarvitsee munuaisten korvaushoitoa eli hemodialyysia hoitojaksonsa aikana. Hoito toteutetaan hemodialyysilaitteella, jolla voidaan poistaa elimistöön kertyneitä aineenvaihdunnan lopputuotteita, myrkkyjä ja kuona-aineita ja samalla korjata elimistön neste-, elektrolyytti- ja happo-emästasapainoa. Usein tehohoidossa dialyysin tarve on väliaikaista, mutta alle 20 % hoitoa saaneista potilaista jää pysyvä munuaisvaurio. Hemodialyysihoidolla on mahdollista ehkäistä munuaisten vajaatoiminnan kehittymisen tai pahenemisen riskipotilailla sekä parantaa tehohoitopotilaan ennustetta tietyissä tilanteissa, mutta tämä vaatii dialyysihoidon riittävän varhaisen aloituksen sekä hoidon huolellisen suunnittelun ja toteutuksen. (Kokki, Kokko & Mikonsaari 2010.)
Potilaan tilanteen mukaan hoito jaetaan krooniseen tai akuuttiin dialyysiin. Akuutissa dialyysissa hemodialyysilaitetta käytetään poistamaan elimistöstä dialysoituvia myrkkyjä tai lääkeaineita myrkytystapahtuman yhteydessä (esimerkiksi litium-, salisylaatti-, metformiini- ja alkoholimyrkytyksissä) sekä laskemaan vaarallisen korkeaa kalium- tai kalsiumpitoisuutta. Akuutilla dialyysilla voidaan korjata myös happo-emästasapainon häiriöitä. Kroonisessa dialyysissa hemodialyysilaitetta käytetään säännöllisesti tietyin väliajoin, esimerkiksi munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä. Intermittoivien eli säännöllisesti toistuvien hoitojen lisäksi hemodialyysia voidaan toteuttaa myös usean vuorokauden kestävinä, jatkuvina hoitoina. Jatkuvat hoidot ovat teho-osastoilla tavallisempia hoitoympäristön tarjotessa hyvät mahdollisuudet nestetasapainon kontrollointiin ja hemodynaamisesti epävakaan potilaan hoitoon. Myös potilaan hyvästä ravitsemuksesta pystytään huolehtimaan hoitojen pitkittyessä. Jatkuvat hoidot ovat luonnollisesti kalliimpia ja vaativat potilaan immobilisaation vuoteeseen. (Martola & Wuorela 2015; Kokki, Kokko & Mikonsaari 2010.)
Hemodialyysilaitteen toimintaperiaate ja valvontamekanismit
Dialyysilaite on erilaisten pumppujen ja letkujen kokonaisuus, jossa potilaan verta sekä hoidoissa käytettävää dialyysinestettä kierrätetään pumppaamalla kapillaareista koostuvan filtterin eli dialysaattorin kautta. Dialysaattori on jaettu kahteen erilliseen tilaan. Tilat erottavat toisistaan puoliläpäisevä kalvo, jonka toisella puolella kulkee veri ja toisella puolella ulkoneste. Laitteessa kiertävästä verestä siirtyy poistettavia komponentteja ulkonestepuolelle filtterin läpi. (Heiskanen 2013.)
Dialyysin suorittava sairaanhoitajan tehtävänä on valvoa potilaan vointia ja elintoimintoja tarkkailemalla, mittaamalla sekä mahdollisesti keskustelemalla potilaan kanssa. Dialyysin aikana potilaan hemodynamiikkaa tarkkaillaan jatkuvan EKG-monitoroinnin avulla. Lisäksi seurataan potilaan happeutumista, nestetasapainoa ja yleistilaa. Dialyysihoitojen aikana on myös erittäin tärkeää valvoa veritien toimintaa ja todeta ajoissa ongelmat, jolloin niihin voidaan puuttua ennen tukoksen kehittymistä. (Kokki & Kokko 2010.)
Dialyysilaitteita valmistavat eri tahot ja laitteissa on eroja. Uusimmat laitteet pystyvät valvomaan potilaan tilaa hoidon aikana monipuolisemmin verrattuna vanhempiin, riisutumpiin malleihin. Potilasturvallisuutta lisäävät laitteen hälytysominaisuudet, hoidon jatkuva tallennus sekä esimerkiksi värikoodaus liittimissä. Hälytyksen ilmaantuessa laite pysäyttää hoidon automaattisesti, minkä ansiosta hoitaja voi aloittaa selvittämään hälytyksen syytä välittömästi. Laite valvoo nesteen sekä verenvirtauksen kulkua useamman kerran minuutissa, reagoi paineenvaihteluihin sekä tasoittaa potilaan nestetasapainoa. Venapaineen seurantajärjestelmä ilmoittaa paineessa tapahtuvista muutoksista sekä esimerkiksi venaneulan irtoamisesta. Laitteen käyttöä helpottavat hyvä liikuteltavuus neljällä pyörällä, pyörien lukitusmahdollisuus sekä suuren painokapasiteetin vaakojen mahdollistama pitkä nesteiden vaihtoväli. Jatkuva tallennus vähentää hoitajan tekemän dokumentoinnin määrää sekä pienentää esimerkiksi väärinkirjausten riskiä. Integroitu nesteiden lämmitys vähentää nestepussien kantamista ja näin lisää ergonomisuutta jättämällä työvaiheita pois. (B.Braun 2016; Fresenius Kabi 2016).
Vaikka hemodialyysilaitteet kehittyvät jatkuvasti ja saavat uusia ominaisuuksia, kone ei kuitenkaan pysty valvomaan hoidossa olevaa potilasta itsekseen. Laitteen valvontaominaisuudet toki vähentävät hoitajan työmäärää sekä parantavat potilasturvallisuutta ilmoittamalla esimerkiksi venapaineessa tapahtuvista muutoksista ja optimoimalla tarvittavan korvausnesteen määrää. Koneeseen voi aina myös tulla jotain vikaa kesken hoidon, ja vaikka kone pysäyttäisikin hoidon automaattisesti vian tullessa, jää potilaan tilanteen selvittely ja potilaan jatkohoito sairaanhoitajalle.
LÄHTEET:
B. Braun. Akuutti dialyysi. 2016. http://www.bbraun.fi/cps/rde/xchg/cw-bbraun-fi-fi/hs.xsl/products.html?id=00020742330000000463
Fresenius Kabi. 2016. Terveydenhuollon ammattilaisille. Akuuttihoidot. http://www.freseniusmedicalcare.fi/fi/terveydenhuollon-ammattilaisille/akuuttihoidot/multifiltratepro/
Heiskanen, E. 2013. Hemodialyysi. Sairaanhoitajan käsikirja. Terveysportti. Päivitetty 16.4.2013.
Kokki, K. & Kokko M. 2010. Potilaan voinnin arviointi hemodialyysihoidon aikana. Teho- ja valvontahoitotyön opas. Terveysportti. Päivitetty 30.8.2010.
Kokki K., Kokko M. & Mikonsaari A. 2010. Hemodialyysihoito. Teho- ja valvontahoitotyön opas. Terveysportti. Päivitetty 30.8.2010
Martola, L. & Wuorela M. 2015. Milloin ja kenelle aloitan dialyysihoidon? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 131(19):1757-62.