Millaisia kuvantamislaitteita ja -menetelmiä on eläinlääketieteessä?

Eläimien kuvantaminen on kasvanut vuosi vuodelta ja Suomessa tehdäänkin yli 100 000 eläinröntgentutkimusta vuosittain.  Suurin osa tutkimuksista tehdään pienille eläimille, kuten koirille ja kissoille.

Tämän hetken käytetyin diagnostinen väline eläinlääketieteessä on radiografia eli röntgenkuvaus. Kuvantamistavat eivät juurikaan poikkea siitä mihin on totuttu tavanomaisessa lääketieteessä ihmisen kanssa toimiessa. Röntgenkuvauksen lisäksi muita tutkintamenetelmiä ovat magneettikuvaus, ultraääni sekä tietokonetomografia (TT-kuvaus). Lisäksi perinteisten kuvantamistapojen rinnalle on otettu käyttöön lämpökamerakuvantaminen, mutta tämä tapa on vielä vahvasti kehitysasteella.

Eläinlääketieteessä noudatetaan säteilyturvallisuuden osalta samoja lakeja ja säädöksiä kuin muussa lääketieteessä, koska ihminen on aina mukana hoitotoimenpiteissä ja kuvauksissa.

Röntgenkuvaus

Röntgenkuvausta käytetään sisäelimien ja luuston tutkimuksiin. Yleisiä syitä röntgentutkimuksiin pieneläimillä ovat sydän- ja keuhkosairaudet, luuston ja nivelten tapaturmat ja sairaudet sekä kehoon eksyneet vieraat esineet. Suuremmilla eläimillä, tässä tapauksessa lähinnä hevosilla, tavallisimmat kuvaussyyt ovat alaraajojen luuston ja nivelten sairaudet sekä keuhkosairaudet.

Sisäelinten tutkimukset tehdään yleensä ilman rauhotusta. Luustotutkimukset taasen vaativat yleensä anestesian eli nukutuksen, jotta eläin pysyisi liikkumatta. Anestesia vaatii ihmisen tapaan ennakkotoimenpiteitä. Eläimen tulee olla syömättä n. 12 tuntia ennen nukutusta, koska esimerkiksi vatsaontelotutkimuksissa näkyvyyttä häiritsee, jos suolistossa on ruokaa tai paksusuolessa ulostetta.

Eläinklinikoilla on yleensä käytössä digitaalinen röntgenlaitteisto. Erilaista tässä on, että siinä ei käytetä röntgenfilmejä. Kuva otetaan röntgenkasetin sijaan fosforilevylle. Fosforilevy laitetaan erityiseen fosforilevylukijaan, joka synnyttää kuvan tietokoneen ruudulle. Tarvittaessa kuvat voidaan tulostaa. Tärkein ominaisuus digitaalisessa röntgenissä on, että kuvan kontrastia voidaan säätää, harmaan sävyjä tummentaa tai vaalentaa ja kuvan kokoa pystytään muokkaamaan.  Röntgenlaitteet ovat lisäksi liikuteltavia, joten kuvauksia voidaan tehdä esimerkiksi leikkaussaleissa.

Joillain eläinlääkäriasemilla on käytössään myös hammasröntgenlaitteisto, koska kuvaamalla pelkästään eläimen kallo, kuvista ei saada riittävän tarkkoja näyttämään yksittäistä hammasta. Toimenpide tehdään aina kevyessä anestesiassa.

  Digitaalinen röntgen.

Koska selkäydintä ei pystytä näkemään tavallisissa röntgenkuvissa, on kehitetty erilaisia varjoainemenetelmiä, joilla saadaan näkyviin selkäydin, epiduraalitila ja nikamavälilevy Toimenpiteen aikana potilas on narkoosissa, neula asetetaan yleensä selkäydinkanavaan ja varjoaine injektoidaan. Tämän jälkeen otetaan röntgenkuvat ja arvioidaan ne. Varjoainekuvauksista selkäytimen varjoainekuvaus eli myelografia on yleisimmin käytetty.

Magneettikuvaus

Magneettikuvaus (MRI) on kuvantamistekniikka, jota käytetään pehmytkudoksen tutkimiseen. Etuna on, että siitä ei aiheudu ionisoivaa säteilyä, kuten röntgen- tai TT-kuvauksista, mikä olisi terveysriski itse potilaalle tai henkilökunnalle. Eläinlääketiede on saanut magneettitutkimukset käyttöönsä vasta aivan viime vuosikymmenenä.

Magneettikuvausta käytetään usein tutkittaessa koirien ja kissojen aivojen tai selkärangan sairauksia. Magneettitutkimusten avulla tutkitaan myös lihaksia ja mm. nivelten, esimerkiksi polven ja lonkkien vaurioita sekä nenän, nielualueen ja korvien ongelmia. Sillä saadaan esille myös piilevämmät sairaudet kuten kasvaimet, poikkeavuudet normaalissa kehityksessä, verenkierron sairaudet.

Magneettitutkimukset tehdään aina anestesiassa, koska potilaan tulee olla täysin liikkumatta toimenpiteen ajan.

 Magneettikuvaus eläinlääketieteessä.

Magneettitutkimuksissa käytettävä varjoainemenetelmä eroaa röntgenkuvauksessa tai TT-kuvauksessa käytettävästä. Useimmin käytetty varjoaine on gadolinium, mikä on paramagneettinen aine. Varjoaine jää vaurioituneelle alueelle voimistaen kudoksen signaalia kuvassa. Tämä saa vaurioituneet alueet näyttämään valkoisilta ja mahdollistaa kasvaimien, infektioiden, traumojen ja verenkiertohäiriöiden tutkimisen.

Ultraääni