Sydän ja sen tutkiminen kuvantamisella

Sydän ja sen tutkiminen

Sydän on elin, joka pumppaa verta isoon ja pieneen verenkiertoon. Kaikilla kehittyneemmillä lajeilla on sydän. Aikuisen ihmisen sydän painaa noin 300 g, mutta urheilijan sydän voi painaa enemmän. Sydän on lihaspumppu, joka muodostuu neljästä lokerosta: kahdesta eteisestä ja kahdesta kammiosta. Sydänlihas koostuu säikeistä, jotka ovat järjestäytyneet rinnakkain ja peräkkäin. Säikeiden rytminen lyheneminen ja piteneminen saavat aikaan sydämen pumppausliikkeen.

Sydämen toimintakierto perustuu paine-eroihin, jotka johtuvat kammioiden supistumisesta ja laajenemisesta, sekä läppiin, jotka estävät veren kulkeutumisen väärään suuntaan.

Hae apua

Jos sinulla on oireita, jotka mietityttävät, mene lääkäriin. Selvittelyä vaativia oireita ovat mm. rintakipu, joka ilmenee rasituksessa tai levossa, painon tunne rinnassa, hengenahdistus tai selittämätön suorituskyvyn lasku.

Sydänfilmi, rasituskoe ja ultraäänitutkimus antavat tietoa sydämen kunnosta.
Vain varjoainekuvaus antaa täsmällisen tiedon sepelvaltimoiden tilasta ja ahtaumista.
Sydänlääkäri päättää sopivasta hoidosta. Lievässä taudissa riittää lääkehoito ja riskitekijöiden minimointi, vaikeampi taudin muoto vaatii pallolaajennuksen ja hankalin ohitusleikkauksen. Pallolaajennus tehdään varjoainekuvauksen jatkeeksi.
Pallolaajennuksen jälkeen potilasta seurataan yön yli sairaalassa. Sairausloma kestää noin viikon.

Oireet, tutkimukset ja hoito

Sepelvaltimotauti, vakaa angina pectoris ”koronaatitauti

Oireet: Levossa yleensä oireeton, rasitusrintakipu (helpottaa yleensä nopeasti levossa tai nitrolla), joskus oireet ovat epätyypillisiä, kuten hengenahdistus ja huono rasituksen sieto ilman kipua.
Tutkimukset: - EKG, röntgenkuva, verikokeet - rasituskoe - joskus varjoainekuvaus
Hoito: Elämäntapamuutokset (ravinto, liikunta, tupakoinnin lopettaminen) - lääkehoito - joskus pallolaajennus tai ohitusleikkaus

Akuutti sepelvaltimotautikohtaus, epävakaa angina pectoris, ST-nousuton infarkti

Oireet: Levossa alkava rintakipu, nopeasti paheneva rasitusrintakipu, joka ei helpotu levossa, tavallisesti suurempi tai nopeasti toistuva nitrojen tarve
Tutkimukset: - EKG, verikokeet - usein varjoainekuvaus (parin päivän kuluessa)
Hoito: - lääkehoito - joskus pallolaajennus tai ohitusleikkaus - Elämäntapamuutokset (ravinto, liikunta, tupakoinnin lopettaminen)

Sydän infarkti, ST-nousu

Oireet: Yleensä kova, äkillinen rintakipu, joka ei helpota levossa eikä nitroilla, kipu voi säteillä käteen, joskus (ylä)vatsakipu tai selkäkipu, isossa infarktissa oireena voi olla sokki (kalpeus, kylmä hiki, nopea hengenahdistus, alentunut tajunnantaso)
Tutkimukset: - EKG, verikokeet, usein varjoainekuvaus
Hoito: - Liuotushoito - Pallolaajennus (pikaisen varjoainekuvauksen yhteydessä) - Elämäntapamuutokset (ravinto, liikunta, tupakoinnin lopettaminen)

Käytetyt tutkimukset sydän sairauksissa

Sydäntä rasitetaan sykettä nostavalla lääkeaineella. Hapenpuutteeseen joutuvat sydänlihasalueet eivät supistu normaalisti, mikä voidaan nähdä ultraäänikuvauksella. Tutkimuksen tarkkuus on sama kuin perfuusiokuvauksen.

Keuhkoröntgenkuva (thorax)

Thorax- eli rintaontelon röntgenkuvassa näkyvät keuhkot, keuhkopussien mahdolliset nestekertymät ja keuhkojen välissä sijaitseva välikarsina, jossa sydän sijaitsee. Se on hyödyllinen epäiltäessä sydämen vajaatoimintaa.

Ultraäänitutkimus

Ultraäänianturi lähettää rintakehän päältä megahertsiluokan taajuista ääntä, joka heijastuu takaisin eri tavalla eri kudoksista. Tietokone laatii kaikujen perusteella reaaliaikaisen kuvan, jossa näkyy sydämen supistelu sekä läppien avautuminen ja sulkeutuminen. Rutiinitoimenpide, joka on vaaraton.

Rasitus-EKG ja sydänperfuusion gammakuvaus

Rasitus suoritetaan polkupyöräergometrilla (kuntopyörällä) tai kävelymatolla. Elektrodit kiinnitetään rintakehälle kuten tavallisessa EKG:n rekisteröinnissä, mutta raaja-elektrodit kiinnitetään vartalolle. EKG:n lisäksi hapenpuutetta tarkkaillaan suoneen annetun merkkiaineen (tallium- tai teknetiumisotooppi) avulla. Merkkiaineen epätasainen jakauma sydänlihaksessa rasituksen jälkeen viittaa hapenpuutteeseen alentuneen aktiivisuuden alueella.

Rasitusultraäänitutkimus

Sydäntä rasitetaan sykettä nostavalla lääkeaineella. Hapenpuutteeseen joutuvat sydänlihasalueet eivät supistu normaalisti, mikä voidaan nähdä ultraäänikuvauksella. Tutkimuksen tarkkuus on sama kuin perfuusiokuvauksen.

PET eli positroniemissiotomografia

PET kuuluu isotooppitutkimuksiin. Sen saatavuus on huonompi kuin perinteisen gammakuvauksen, koska käytetyt isotoopit ovat hyvin lyhytikäisiä.

Tietokonetomografia

Sepelvaltimot nähdään monessa tapauksessa riittävän tarkasti ahtaumien toteamiseksi. Etuna on tutkimuksen nopeus. Valtimopistoa ei tarvita. Varjoaine annetaan laskimoon. Kuvaus tehdään yhden hengityspidätyksen aikana. Tutkimusta ei voi tehdä, jos sydämessä on paljon rytmihäiriöitä tai jos tiheää sykettä ei lääkkeellä saada rauhoitetuksi. Muita esteitä voivat olla varjoaineallergia ja munuaisten vajaatoiminta. Kalkkiutumien laajuus voidaan arvioida pisteytyksellä ("Agatston-score"), joka voidaan tehdä tietokonevarjoainekuvauksen yhteydessä tai antamatta varjoainetta. Tietokonetomografialla tutkitaan sydänpussin sairauksia sekä nähdä sydämen sisäisiä verihyytymiä ja kasvaimia. Se on erittäin hyödyllinen aortan sairauksien tutkimisessa sekä epäiltäessä keuhkoveritulppaa eli -emboliaa.

Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus

Varjoainekuvaus suoritetaan nivustaipeen tai ranteen, harvemmin kyynärtaipeen, valtimon kautta. Puudutuksen jälkeen valtimoon työnnetään neula (punktio) ja sen kautta ohut metallivaijeri, jonka avulla suoneen viedään lyhyt läpällinen muoviputki ("holkki"). Tämä tarkin tutkimus selvittämään, onko tutkittavalla ahtauttavaa sepelvaltimotautia.

Sepelvaltimonsisäinen ultraäänitutkimus

Suonensisäisessä ultraäänitutkimuksessa (intravascular ultrasound, IVUS) sepelvaltimoon uitetaan katetri, jonka päässä on ultraäänilaite. Se voi selvittää suonen tilaa, jos varjoainekuvauksessa jää epäselvyyttä ja tarkka tieto on tärkeä saada.

Painevaijerimittaus

Sepelvaltimoon viedään katetrin kautta erityislanka, jossa on paineanturi. Se viedään tutkittavan ahtauman ohi. Suoneen annetaan lääkettä, joka maksimoi virtauksen sepelvaltimossa. Mittaamalla paine-ero ahtauman kohdalla voidaan päätellä, onko rajatapauksessa ahtauma pallolaajennusta vaativa. Pallolaajennus voidaan sitten tehdä heti perään saman langan avulla.

Sydämen magneettikuvaus

Kuvauksella saadaan tarkkoja kolmiulotteisia kuvia sydämen rakenteista ja niiden poikkeavuuksista, kuten synnynnäisistä sydänvioista ja niiden leikkaushoidon jälkitiloista. Monissa sydänlihassairauksissa se on tarkempi kuin ultraääni. Se on erinomainen vaihtoehto tietokonetomografialle tutkittaessa aorttaa. Sepelvaltimoissa magneettikuvauksen tarkkuus ei riitä. Sepelvaltimotaudin seuraukset kuten infarktiarvet näkyvät sen sijaan hyvin. Magneettiperfuusiokuvauksella voidaan kartoittaa sydänlihaksen hapen puutetta samaan tapaan kuin perfuusion gammakuvauksella tai rasitusultraäänitutkimuksella.

Muita käytössä olevia tutkimuksia ovat EKG eli sydänsähkökäyrä, laboratoriotutkimukset (mm. verenkuva, CPR, libidit, glukoosi, sydänlihasentsyymit, troponiinit), sydänkatetrointi ja painemittaus, sydänlihasbiopsia, verenpaineen vuorokausirekisteröinti, väriainelaimennostutkimus.

Vasen kuva: Vasemman sepelvaltimon haaran ahtauma (nuoli). Sepelvaltimoon on ruiskutettu varjoainetta, jonka avulla suonet saadaan näkyviin. Ahtauman kohdalla veren kulussa on lyhyt katkos. Vasemman reunan ohut tumma letku on reisivaltimon kautta aorttaan viety katetri, jota kautta varjoaine ruiskutetaan sepelvaltimoon ja pallolaajennin ohjataan ahtauman kohdalle. Oikea kuva: Kuva on otettu heti pallolaajennuksen jälkeen. Ahtauma on poissa ja veri kulkee normaalisti.