Yleistä
Elastografia (Elastography tai MRE) on kuvantamistekniikka joka muodostaa kuvan kudoksen elastisuuden, eli joustavuuden, perusteella. Kudoksen materiaalin joustavuus antaa kuvan sen tilasta tai mahdollisista sairauksista kudoksessa. Esimerkiksi kudos, jossa on syöpäkasvain on kovempaa kuin sen ympäröimä kudos. Myös sairas maksa on kovempi kuin terve maksa.
Kuvan muodostamiseen on kehitetty monta eri tekniikkaa. Niitä yhdistää kudoksen värähtely ja sen analysointi. Saadusta datasta muodostetaan kuva. Eri tekniikat jaetaan sen mukaan mitä kuvantamistapaa käytetään avuksi. Tällä hetkellä yleisimmät kuvantamistavat, joita käytetään on ultraääni ja MRI kuvaus.
Ultraäänielastografia
Ultraäänielastografiassa on myös monta eri tapaa saada värähtely aikaiseksi kudoksessa. Yksi tapa on ottaa kuva ennen kudokseen kohdistuvan rasituksen aiheuttamista ja toinen sen jälkeen. Näistä kuvista havaittavat kudosten muotojen erot määrittävät kudosten elastisuuden, kovat kudokset eivät ole muuttunet niin paljoa kuin pehmeät.
ARFI (acoustic radiation force impulse imaging) käyttää ultraääntä luodakseen 2D kuvan kudoksesta. Kuvauksen aikana kudokseen luodaan värinää ultraäänellä. Kudosten elastisuudesta luodaan kuva.
Ultraäänielastografialaitteet eivät tarvitse vältämättä erillistä laitetta, vaan jotkut valmistajat ovat lisänneet elastografian ominaisuuden jo valmiiseen ultraäänilaitteeseen.
Magneettikuvauselastografia
Magneettikuvauselastografiassa käytetään mekaanista laitetta aiheuttamaan tärinää potilaan iholla. Tämä tuottaa S-aallon joka kulkee syvempiin kudoksiin. Tässä metodissa mitataan aallon nopeutta kudoksessa. Tällä metodilla saadaan aikaiseksi 3D kuva, jota analysoidaan yhdessä MRI kuvan kanssa.
MRE tekniikan avulla saadaan kuvattua enemmän alueita, mitä ultraäänielastografialla saadaan. Tosin MRE on hitaampi tekniikka.
Lähteet: