Isotooppitutkimukset

 Isotooppilääketieteessä käytetään radioaktiivisia aineita avolähteinä radiolääkkeiden muodossa sairauksien tutkimiseen ja hoitoon. Isotooppitutkimusten avulla selvitetään elinten toiminnallisia ja aineenvaihdunnallisia muutoksia. Elimen toiminnan muutokset vaikuttavat radiolääkkeen jakautumiseen elimessä, joka mahdollistaa sairauden varhaisen toteamisen gammakuvauksen avulla. Aineenvaihdunnan muutoksia tutkitaan positroniemissiotomografian avulla.

Isotooppidiagnostiikkaa käytetään hyväksi muun muassa onkologiassa, kardiologiassa ja neurologiassa. Isotooppihoidoilla hoidetaan muun muassa syöpiä sekä kilpirauhassairauksia ja niveltulehduksia.

Isotooppitutkimuksissa potilaalle annetaan yhdistettä, johon on liitetty radioaktiivista ainetta. Yleisimmin käytetty radioaktiivinen aina on teknetiumin isotooppi. Teknetiumin isotooppi on gammasäteilijä ja sen puoliintumisaika on kuusi tuntia.

(STUK Kirjasarja: Isotooppilääketiede; Inkinen – Manninen… 2011)

Gammakuvantaminen

 Gammakuvauksessa potilaalle annetaan radioaktiivista isotooppia suunkautta, hengitysilman mukana tai ruiskeena verenkiertoon. Aineenvaihdunnan avulla yhdiste hakeutuu tutkittavaan elimeen. Radioaktiivisen isotoopin nuklideja hajoaa koko ajan ja niiden emittoimia gammakvantteja mitataan. Gammakameran kuvasta nähdään miten isotooppi on jakautunut ja miten se liikkuu elimistössä.

Kuva 1. Gammakamera Siemens.

Gammakameran kuva muodostuu ketjussa, jonka muodostavat kollimaattori, tuikekide, valojohdin, valomonistimet, paikannus- ja korjauselektroniikka sekä tulostus- ja näyttölaitteet. Kollimaattorilla suodatetaan vääristä suunnista tulleet gammasäteet. Tuikekide aiheuttaa gammasäteiden vaikutuksesta valonvälähdyksiä. Valomonistinputket muuttavat valonvälähdykset sähköisiksi signaaleiksi, joiden avulla kuva muodostetaan. Kuva koostuu muutamasta sadastatuhannesta valonvälähdyksestä ja se voidaan tallentaa linssin välityksellä kuvaputkelta filmille tai digitaalisena versiona tietokoneelle. Kollimaattorin kyky paikallistaa gammalähde potilaassa on noin 5-12 mm.

(Inkinen – Manninen… 2011, Kelaranta 2014)

Kuva 2. Gammakameran toimintaa.

Lähteet

Inkinen, Pentti; Manninen, Reijo; Tuohi, Jukka 2011. Momentti 2, Insinöörifysiikka. Ota-va. Keuruu. Sivut 504-555.

STUK Kirjasarja; Isotooppilääketiede. Korpela, Helinä. (Luettu 23.10.2014). http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/kirjasarja/fi_FI/kirjasarja3/_files/12222632510021003/default/kirja3_3.pdf

KELARANTA, Anna 2014. Sädehoito ja isotooppilääketiede -kurssin luentomateriaali.