Millaisia kuvantamislaitteita ja -menetelmiä on eläinlääketieteessä?
Eläimien kuvantaminen on kasvanut vuosi vuodelta ja Suomessa tehdäänkin yli 100 000 eläinröntgentutkimusta vuosittain. Suurin osa tutkimuksista tehdään pienille eläimille, kuten koirille ja kissoille.
Tämän hetken käytetyin diagnostinen väline eläinlääketieteessä on radiografia eli röntgenkuvaus. Kuvantamistavat eivät juurikaan poikkea siitä mihin on totuttu tavanomaisessa lääketieteessä ihmisen kanssa toimiessa. Röntgenkuvauksen lisäksi muita tutkintamenetelmiä ovat magneettikuvaus, ultraääni sekä tietokonetomografia (TT-kuvaus). Lisäksi perinteisten kuvantamistapojen rinnalle on otettu käyttöön lämpökamerakuvantaminen, mutta tämä tapa on vielä vahvasti kehitysasteella.
Eläinlääketieteessä noudatetaan säteilyturvallisuuden osalta samoja lakeja ja säädöksiä kuin muussa lääketieteessä, koska ihminen on aina mukana hoitotoimenpiteissä ja kuvauksissa.
Röntgenkuvaus
Röntgenkuvausta käytetään sisäelimien ja luuston tutkimuksiin. Yleisiä syitä röntgentutkimuksiin pieneläimillä ovat sydän- ja keuhkosairaudet, luuston ja nivelten tapaturmat ja sairaudet sekä kehoon eksyneet vieraat esineet. Suuremmilla eläimillä, tässä tapauksessa lähinnä hevosilla, tavallisimmat kuvaussyyt ovat alaraajojen luuston ja nivelten sairaudet sekä keuhkosairaudet.
Sisäelinten tutkimukset tehdään yleensä ilman rauhotusta. Luustotutkimukset taasen vaativat yleensä anestesian eli nukutuksen, jotta eläin pysyisi liikkumatta. Anestesia vaatii ihmisen tapaan ennakkotoimenpiteitä. Eläimen tulee olla syömättä n. 12 tuntia ennen nukutusta, koska esimerkiksi vatsaontelotutkimuksissa näkyvyyttä häiritsee, jos suolistossa on ruokaa tai paksusuolessa ulostetta.
Eläinklinikoilla on yleensä käytössä digitaalinen röntgenlaitteisto. Erilaista tässä on, että siinä ei käytetä röntgenfilmejä. Kuva otetaan röntgenkasetin sijaan fosforilevylle. Fosforilevy laitetaan erityiseen fosforilevylukijaan, joka synnyttää kuvan tietokoneen ruudulle. Tarvittaessa kuvat voidaan tulostaa. Tärkein ominaisuus digitaalisessa röntgenissä on, että kuvan kontrastia voidaan säätää, harmaan sävyjä tummentaa tai vaalentaa ja kuvan kokoa pystytään muokkaamaan. Röntgenlaitteet ovat lisäksi liikuteltavia, joten kuvauksia voidaan tehdä esimerkiksi leikkaussaleissa.
Joillain eläinlääkäriasemilla on käytössään myös hammasröntgenlaitteisto, koska kuvaamalla pelkästään eläimen kallo, kuvista ei saada riittävän tarkkoja näyttämään yksittäistä hammasta. Toimenpide tehdään aina kevyessä anestesiassa.
Digitaalinen röntgenlaite.
Koska selkäydintä ei pystytä näkemään tavallisissa röntgenkuvissa, on kehitetty erilaisia varjoainemenetelmiä, joilla saadaan näkyviin selkäydin, epiduraalitila ja nikamavälilevy Toimenpiteen aikana potilas on narkoosissa, neula asetetaan yleensä selkäydinkanavaan ja varjoaine injektoidaan. Tämän jälkeen otetaan röntgenkuvat ja arvioidaan ne. Varjoainekuvauksista selkäytimen varjoainekuvaus eli myelografia on yleisimmin käytetty.
Magneettikuvaus
Magneettikuvaus (MRI) on kuvantamistekniikka, jota käytetään pehmytkudoksen tutkimiseen. Etuna on, että siitä ei aiheudu ionisoivaa säteilyä, kuten röntgen- tai TT-kuvauksista, mikä olisi terveysriski itse potilaalle tai henkilökunnalle. Eläinlääketiede on saanut magneettitutkimukset käyttöönsä vasta aivan viime vuosikymmenenä.
Magneettikuvausta käytetään usein tutkittaessa koirien ja kissojen aivojen tai selkärangan sairauksia. Magneettitutkimusten avulla tutkitaan myös lihaksia ja mm. nivelten, esimerkiksi polven ja lonkkien vaurioita sekä nenän, nielualueen ja korvien ongelmia. Sillä saadaan esille myös piilevämmät sairaudet kuten kasvaimet, poikkeavuudet normaalissa kehityksessä, verenkierron sairaudet.
Magneettitutkimukset tehdään aina anestesiassa, koska potilaan tulee olla täysin liikkumatta toimenpiteen ajan.
Magneettikuvaus eläinlääketieteessä.
Magneettitutkimuksissa käytettävä varjoainemenetelmä eroaa röntgenkuvauksessa tai TT-kuvauksessa käytettävästä. Useimmin käytetty varjoaine on gadolinium, mikä on paramagneettinen aine. Varjoaine jää vaurioituneelle alueelle voimistaen kudoksen signaalia kuvassa. Tämä saa vaurioituneet alueet näyttämään valkoisilta ja mahdollistaa kasvaimien, infektioiden, traumojen ja verenkiertohäiriöiden tutkimisen.
Ultraääni
Ultraäänellä on useita eri käyttökohteita. Yleisin kohde on tiineyden tarkistus. Voidaan myös arvioida sikiöiden lukumäärää. Lisäksi ultraäänilaitteella tutkitaan mm. maksan, munuaisten, haiman, kohdun, virtsateiden ja –rakon toimintaa sekä lihasten ja jänteiden vammoja, jopa silmän ultraäänitutkimus on mahdollista.
Ultraääniohjauksen avulla otetaan myös ohutneulanäytteitä ja koepaloja.
Hevosten kohdalla ultraääntä käytetään tutkittaessa jänteitä, pehmytosia, vatsa- ja rintaonteloa.
Ultraäänitutkimus saadaan reaaliaikaisesti esille monitorista ja se pystytään tallentamaan.
Ultraäänitutkimus.
Tavallisen kuvantamisen ohessa voidaan tutkia myös veren virtausta (doppler-ilmiö). Sydämen rakennetta ja toimintaa pystytään tutkimaan sydänultraäänitutkimuksen lisäksi virtaus- ja värivirtausdopplertutkimuksilla. Verivirtauksien muotoa ja suuntaa arvioimalla saadaan hyvä kuva sydämen toiminnasta. Jos ajatellaan rotuja, jotka ovat alttiita sydänsairauksille (synnynnäiset läppäviat), verivirtaustutkimuksilla voidaan arvioida eläimen käyttöä jalostukseen.
Sydäntutkimuspotilaita ei yleensä rauhoiteta, vaan tutkimus tehdään joko seisten tai kyljellään maaten ja ajellaan karvat tutkittavalta alueelta.
Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa tehdään ainoana Suomessa varjoainetehosteisia ultraäänitutkimuksia. Sillä saadaan tutkittua elinten toimintaa tarkemmin ja saadaan tietoa erilaisten kasvainten verenkierrosta.
Tietokonetomografia
Tietokonetomografia on vielä hyvin uusi ala suomalaisessa eläinlääketieteessä. 2011 hankittiin ensimmäinen TT-laite Suomeen. TT-kuvaus toimii myöskin röntgensäteillä, mutta on huomattavasti monipuolisempi verrattuna tavalliseen röntgeniin. TT-laitteella saadaan nopeasti satoja poikkileikkauskuvia ja niitä yhdistelemällä muodostetaan 3D-malli, jota pystytään liikuttelemaan joka suuntaan tietokoneen ruudulla. Lopullinen kuva on erittäin tarkka, pienetkin kudosmuutokset saadaan esille. Varjoainetta apuna käyttäen kuviin saadaan parempi kontrasti ja näin yksityiskohdatkin näkyvät paremmin
Yleisimmät kuvauskohteet ovat:
kallo
kaula
vatsa- ja rintaontelo
tukiranka
raajat
Monet tutkimuksista tehdään varjoainetta käyttäen. Tutkimuksen ajaksi potilas rauhoitetaan tai joissain tapauksissa nukutetaan, koska potilaan pitää olla täysin liikkumatta.
Lämpökamerakuvaus
Lämpökamerakuvantamisessa lämpökameralla havaitaan ja muodostetaan kuva käyttäen kohteen omaa lämpösäteilyä. Lämpökamera tunnistaa ihmiselle näkymättömän lämpösäteilyn (infrapunasäteily) ja muodostaa siitä kuvan. Kuvia voi tutkia kamerasta tai erikseen aiheeseen kehitetyillä tietokoneohjelmilla. Jos verrataan yllä mainittuihin muihin kuvantamismenetelmiin, lämpökamerakuvantaminen onnistuu koskematta potilaasen lainkaan. Lämpökameralla havaitaan fysiologiset muutokset ennen kuin muutos on ehtinyt muuttaa elimistön rakennetta.
Lämpökamerakuvantamista on tutkittu ja käytetty enemmänkin humaanilääketieteessä ja hevosten hoidossa, mutta käyttö ja tutkimukset pieneläimillä ovat jääneet toistaiseksi vähemmälle.
Hinnat
Yliopistollisen eläinsairaalan sivuilta löytyy myös tutkimuksille viitteellisiä hintoja:
röntgen alk. 87 €
magneetti alk. 450 €
tietokonetomografia alk. 700 € (Univet)
Lähteet
Yliopistollinen eläinsairaala. (Luettu 23.10.2014). http://www.vetmed.helsinki.fi/elainsairaala/pienelainsairaala/tukipalvelut/index.html
Säteilysuojeluopas hevoskuvauksiin, opinnäytetyö 2011, Jouni Norman, Petra Ollila. (Luettu 26.10.2014).
Helsingin yliopisto, Mari Vainionpää 2014. (Luettu 26.10.2014). https://helda.helsinki.fi/handle/10138/45311
Eläinsairaala Aisti. (Luettu 23.10.2014). http://www.aisti.info/fin/neurologia.html
Univet-eläinlääkäriasema. (Luettu 23.10.2014). http://www.univet.fi/palvelumme.html