Child pages
  • Helsinki

            PANEELIKESKUSTELU 26.2.2009 KLO 9.00-11.15

 

 

 

Keskustelijat : Laura Huhtinen-Hilden, Merja Pennanen, Anna-Maija Iskanius, Hanna Broterus, Tuula Mikkola, Mari Rusi-Pyykönen sekä Muistoja Helsingistä - ja Sormet sormien lomahan - projekteihin osallistujat.

 

 

 

 

ALUSTUKSET:

 

 

TUULA MIKKOLA: Avuttomuus, toimivuus ja terveyden vaikutus henkiseen kohtaamiseen.

 

- Ihmiset vanhenevat eri tavoin, yksilölliset erot voivat olla suuriakin.

- Vanheneva ihminen kohtaa mm. seuraavia asioita vanhetessaan: toimintakyvyn muutokset, avun tarve, sekä riippuvuus toisista ihmisistä

- Riippuvuus toisista ihmisistä ja avun tarve koetaan kulttuurissamme kielteisenä asiana.

- Miten näemme apua tarvitsevan ihmisen? Miten koemme itsemme suhteessa häneen?

- Miksei avun tarvitsija ja aktiivisuus voi olla samassa ihmisessä? Vanhukset kohdataan yleensä jommankumman kategorian näkökulmasta.

- Helposti ei nähdä muuta kuin avun tarve, unohdetaan ihminen taustalta.

- Miten kohtaamme oman avun tarpeemme, sillä kukapa meistä ei joskus tarvitse apua? 

- Yritetään välttää sitä, että on olemassa avun antaja, joka katsoo “ylhäältä päin alas” kohti avun saajaa. Tällöin tilanne tulee vuorovaikutteiseksi, molemmat ovat samalla viivalla.

- Avun tarvitsija ei siis ole kohde vaan samanarvoinen auttajan kanssa.

 

 

 

MARI: Yksinäisyys

 

- Maailmassa oleminen on riippuvuutta, mutta samaan aikaan kehitystehtävämme on kasvaa kohti itsenäisyyttä. Elämä on siis matka, jonka varrella näiden kahden asian välille yritetään löytää tasapaino.

- Synnymme aina johonkin aikaan. Elinaikanamme vallitsevat yhteiskunnalliset ja kulttuuriset olosuhteet luovat saman aikakauden ihmisten kesken  kollektiivisen muistin ja yhteiset kokemukset. Tätä kutsutaan aikalaisuudeksi .

- Mitä vanhemmaksi elää, sitä vähemmäksi käy aikalaisuus, koska saman aikakauden ihmiset ja ilmiöt vähenevät ympäriltä. Vanhus ei pysty enää suorittamaan oman aikansa toimintoja.

- Kyky olla yksin on elämässä keskeinen tekijä. Tutkimukset osoittavat, että se on mm. luovuuden edellytys.

- Vanhus ei kuitenkaan valitse yksinäisyyttä, he ovat jääneet sinne omasta tahdostaan riippumatta.

- Suomalainen perinteisesti pärjää omillaan, avuttomuus koetaan kulttuurissamme häpeäksi ja epäonnistumiseksi. Tutkimusten mukaan myös yksinäisyys koetaan samalla tavalla.

- Vanhukset tekevät itsemurhia. Tutkimusten mukaan 3-30% vanhuksista kärsii yksinäisyydestä jatkuvasti.

- Emotionaalinen yksinäisyys - eli miten ihminen itse asian kokee, esim. parisuhteessa elävä voi kokea itsensä yksinäiseksi.

- Sosiaalinen yksinäisyys - Ihmisen perustarve on kuulua johonkin, vrt. aikalaisuus.

- Kun vanhuksen toimintakyky alenee niin, ettei hän voi ottaa osaa aikalaisuuteen, hän kokee sosiaalista yksinäisyyttä.

- Tutkimusten mukaan yksinäisyyden tunnetta vähentää mielekäs sosiaalinen toiminta.

 

 

 

 

 

HANNA: Oma taiteilijan näkökulma, joka perustuu kokemukseen vanhusten kanssa työskentelyyn. Muistojen tärkeys ja merkitys vanhukselle

 

- Miksi muistot ovat niin tärkeitä?

- Vanhukset eivät välttämättä muista mitä tapahtui juuri äsken, mutta muistavat 30-luvun.

- Vanhukset muistelevat aikaa, kun he olivat osa jotain: kun minua tarvittiin, kun olin osa jotain tärkeää.

- Mistä ikäihminen haaveilee?

- Hannan kysyessä vanhuksilta, mistä he haaveilevat, he riemastuivat. Hanna koki järisyttävänä sen, kun hän huomasi, että vanhukset haaveilevat samoista asioista kuin me.

- Vanhukset haaveilevat muun muassa kosketuksesta, liikkumisesta ja kuulluksi tulemisesta.

- Vanhukset niputetaan helposti. Miksi esimerkiksi oletetaan, että kaikki vanhukset haluavat istua illat television ääressä?

- Me, ketkä kohtaamme vanhuksia, emme saisi ajatella heitä kuihtuneina ja jo elämänsä eläneinä. Sisällä on elämä.

 

 

 

 

MERJA: Kohtaaminen ja vuorovaikutus

 

- Merja kertoi kokemuksestaan työskennellessään vanhusten parissa: Ryhmään oli kuulunut vanhus, jolla oli pitkälle edennyt dementia. Vanhus käyttäytyi levottomasti ja hätääntyneesti. Merja vei vanhuksen sohvalle istumaan, otti hänet kainaloonsa ja jutteli hänelle rauhallisesti, ja vanhus rauhoittui. Jälkeen päin hoitaja sanoi, ettei tällaisessa tilanteessa voi muuta kuin olla läsnä ja tarjota inhimillistä lämpöä. Dementiasta tiedetään sairautena vähän. Merja ymmärsi, että ihminen on aina salaisuus.

- Asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon kohdatessaan vanhuksia:

- On hyvä olla useampi ohjaaja. Tällöin on mahdollista kohdata yksilöllisesti jokainen ja ottaa lähikontaktia.

- Vanhuksille tuttu tila, jonka lähellä on vessa ja hoitaja. Ovet on hyvä pitää auki.

- Avoin mieli. Jos esimerkiksi joku tulee paikalle yökkärissä, se ei haittaa.

- Useita työtapoja, kuten kuva, liike ym. Toisille toimii toiset, toisille toiset.

- On hyvä olla rutiineja ja toistuvuutta, se luo turvaa.

- Varaa aikaa “laskeutumiseen”. Vartti ihmisten kokoamiseen ja vartti pois liukumiseen.

- Tee sellaista, mistä itse tykkäät.

 

 

 

LAURA: Muistojen merkitys

 

- Muistot ovat jokaiselle oman elämän merkityksen kokemisen kannalta oleellisia. Ihminen tarvitsee  merkityksellisen menneisyyden kokemuksen.

- Hellimällä jotain kohtaa, jotain tiettyä muistoa, voidaan menneisyyttä värittää uudella tavalla. Vanhoista muistoista voidaan nostaa jotain uutta esiin. Tässä kohtaa vuorovaikutuksellinen toiminta on oleellinen.

- Yhdessä toimiminen on kuin saman maiseman katsominen. Se on yhteinen kokemus ilman sanoja ja kurkistus sekä omaan että vanhuksen maailmaan ja elämään.

- Taiteellisen toiminnan tarve tulee ihmisellä heti unen ja nälän jälkeen. Se on siis todella tärkeä.

- Tukipalvelut tarjoavat fyysiseen ylläpidon mutta mihin jää taide eli ihminen?

- Tutkimusten mukaan “taiteellisen ilmaisun helliminen“ aktivoi laajoja aivoalueita, mikä taas ehkäisee masennusta.

- Tunne-elämän ja emootioiden eläminen ja kokeminen on vanhuksilla vaikeampaa, koska oma toimintakyky vähenee.

- Sosiaalisuus, osallistuminen, onnistumisen kokemusten turvaaminen, elämyksellisyys, ilo

 

 

 

 

 

 

ANNA-MAIJA  Jakoi omia kokemuksiaan liittyen vanhuksiin ja muistoihin

 

- Anna-Maijan viereen bussissa istui vanhus, joka ihasteli bussista näkyviä maisemia ja palasi aina johonkin muistoon, joka hänelle tuli maisemasta mieleen. Tarinan päätteeksi hän nauroi aina hersyvästi päälle.

- Anna-Maija muutti uuteen asuntoon, ja pelkäsi, mitä naapurin vanhempi pariskunta tuumasi melusta, joka lapsiperheestä lähti. Naapurin rouva kuitenkin vain totesi, että muistaa itse saman elämänvaiheen hyvin.

- Anna-Maija lauloi isänsä kuolinvuoteella lauluja, jotka olivat osa hänen ja isän yhteistä menneisyyttä. Isä reagoi enää vain kipuun, mutta aina kun Anna-Maija lauloi, isän verenpaine ja syke nousivat. Jossain syvällä on vielä viimeisenä muistot.

 

 

 

 

 

 

KESKUSTELU:

 

 

- Joku kertoi kokemuksen läheisen ihmisen muistotilaisuudesta, missä kuolleen henkilön sijaan muisteltiin omia kokemuksia liittyen vainajaan. Kuolleeseen sekä hänen aikalaisuuteen tuli uusi näkökulma. Kuinka paljon meillä on elinaikanamme tilaa miettiä aikalaisuutta?

 

- Vanhukset ovat todella kuuliaisia, kilttejä ja jopa pelolla kasvatettuja. Keskustelussa tuli esille monia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea ihmisessä vapautuu, kun hän saa toteuttaa itseään ja olla luova. Esimerkiksi Hannan työpajassa eräs vanhus totesi, ettei hän ollut aikaisemmin ymmärtänyt, että hänellä on keskivartalo. Vartalo kuitenkin kantaa matkassaan elämämme aikana kertyneitä muistoja.

 

- Pajoihin osallistujia kannustetaan olemaan rohkeita. Vanhukset ovat ennakkoluulottomia, heitä kannattaa uskaltaa pyytää osallistumaan ja kokeilemaan. Yleensä he haluavat osallistua. Monet saattavat pelätä vanhusten kohtaamista, jos heillä on esim. joka sairaus, mitä ei tunne. Vetäjän ei kuitenkaan tarvitse tietää sairaudesta, sillä ainahan vanhuksen elämässä on asioita, mistä ei voi tietää. Jos jää pelon varjoon, ei aitoa kohtaamista synny. Täytyy muistaa, että me käyttäydymme niin kuin meitä kohdellaan.

 

- Keskustelua herätti mahdolliset epämieluisat ja negatiiviset tilanteet. Joku kertoi tapaamastaan vanhuksesta, joka aina palasi ikäviin muistoihin. Pajoihin osallistujien tulee muistaa, ettemme ole terapeutteja. Vanhuksilla saattaa olla läpikäymättömiä kokemuksia, jotka tulevat uuden tekemisen myötä pintaan. Me voimme kuunnella vanhuksen tarinan ja olla siinä tilanteessa läsnä, mutta ei tarvitse ajatella, että on pystyttävä auttamaan. Täytyy myöskin olla tarkkana, haluaako vanhus muistella.

 

- Joku kertoi tavanneensa vanhuksen, joka kohteli häntä ylimielisesti, jopa aggressiivisesti. Tällaisen käytöksen todettiin saattavan johtua muun muassa vanhuksen yksinäisyydestä tai ymmärtämättömyydestä omaa sairautta kohtaan. Kaikkea ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Tunteiden näyttäminen voi olla positiivinenkin asia, onhan se kuitenkin osoitus luottamuksesta. Meidät kaikki on kuitenkin kasvatettu siten, ettei tunteita saa näyttää. Jos näin kuitenkin joskus tapahtuu, koetaan se epäonnistumisena. Pajoihin osallistujia kannustettiin olemaan pelkäämättä epäonnistumista.

 

- Ole aidosti kiinnostunut, se välittyy aina. Sitä ei voi olla huomaamatta.