Opiskelijalle, opettajalle ja tutkijalle verkko tarjoaa uusia välineitä, joita voi hyödyntää tiedon hankinnassa, käsittelyssä ja jakelussa. 

Uuden ja muuttuvan tiedon jäljille

Yhä suurempi osa opiskeluun liittyvästä tiedosta on verkossa. Tietoa verkon päivittyvästä sisällöstä voidaan välittää syötteen avulla. Syötteitä käyttävät sekä sisällöntuottajat että lukijat: syötteiden lähettämistä kutsutaan syndikoinniksi ja syötteiden vastaanottamista aggregoinniksi. Tunnetuin syötemuoto on RSS.

Syötteitä hyödynnetään monin eri tavoin opiskelussa, opetuksessa ja tutkimuksessa. Oman alan sivustojen ja blogien seuraamisessa syöte on paras väline. Kirjastot, arkistot,  tutkimuslaitokset ja eri tietokantojen ylläpitäjät tarjoavat myös mahdollisuuden seurata päivityksiä RSS:n kautta.  

Miten syötteitä luetaan?

Syötteiden seuraamiseen tarvitaan syötteenlukija. Eritasoisia lukijoita voi ladata verkosta tai käyttää verkossa. Opiskelukäyttöön sopivia lukijoita on esimerkiksi Feedly. Hieman monipuolisempia lukijoita kutsutaan koostajiksi. Niihin kuuluu esimerkiksi Hootsuite, jolla voi RSS-syötteiden lisäksi lukea eri yhteisöpalveluiden henkilökohtaisten profiilien tilapäivityksiä. 

Kehittyneimpiä syötteidenlukupalveluja kutsutaan koostajiksi. Tunnetuimpiin koostajiin kuuluu muun muassa kanadalainen Hootsuite. Yleensä syötteenlukijan ja koostajan ero muistuttaa veteen piirrettyä viivaa, ja monilta osin ominaisuudet menevät päällekkäin. Koostajat pystyvät kuitenkin kokoamaan tietoja yhteisöpalvelujen tilapäivityksistä ilman mutkikkaita teknisia operaatioita.  Sama onnistuu myös RSS-lukijalla, mutta  se vaatii käyttäjältä teknistä valmiutta. 

Miten tietoa jaetaan?

Kehittyneimmät RSS-lukijat mahdollistavat tiedon jakamisen yhteisöpalveluissa yhdellä napinpainalluksella. Tietoa voi jakaa niin henkilökohtaisten profiilien kuin ryhmien ja merkkisivujen kera.

Tiedon voi jakaa esimerkiksi Facebookin ryhmässä, jonka jäseniä opiskelijat ovat.  

Kuratoimalla kokonaiskuva

Kuratointi tarkoittaa opetusalalla verkkosisältöjen etsimistä, suodattamista ja järjestämistä. Kuratointi tehostaa tiedonhankintaa liittämällä yhteen tiettyyn aihepiiriin liittyviä tiedon murusia. Toiminta auttaa myös luomaan kokonaiskuvaa käsiteltävästä aiheesta sekä näkemään asioiden välisiä yhteyksiä.

Live-kuratoinniksi kutsutaan tapahtumaa, jossa opettaja tai opiskelija jakaa verkossa omien verkostojen kautta saatua tietoa parhaillaan käynnissä olevasta luennosta tai oppitunnista. 

Laajalle levinneitä kuratoinnin välineitä ovat esimerkiksi Scoop.it ja Pearltrees. Kuratointivälineissä toimivia tiedon etsijiä, suodattajia ja järjestäjiä kutsutaan leikkisästi "kuraattoreiksi". 

Muistikirjasovellukset tietovarastoina

Verkon muistikirjasovelluksiin voivat opiskelijat, opettajat ja tutkijat tallentaa toiminnassaan tarvitsemia verkkosivuja tai niiden osia. Tallennuksen lisäksi muistikirjasovelluksiin ladattuja tiedostoja voi jakaa muiden samaa alustaa käyttävien kera. Tunnettuja muistikirjapalveluja ovat muun muassa Evernote, Onenote ja Springpad.

Automatisoitua tiedonhallintaa

Tiedonhallintaa voi automatisoida verkon uusilla, avoimia rajapintoja hyödyntävillä välineillä. Niihin kuuluu esimerkiksi sanfranciscolainen IFTTT, johon käyttäjä voi "ohjelmoida" säännön eli reseptin, jonka mukaan tieto kulkee automaattisesti eri palvelusta toiseen. Resepti voi olla esimerkiksi 

tallenna Twitterissä suosikeiksi merkitsemäni viestit Evernoteen

Linkkejä

Jyväskylän yliopisto, Sosiaalinen media opetuksessa
Ilkka Olander, Tulevaisuuden oppikirja: kuratoitu kokoelma web-resursseja?
RSS Feed in Education
Scoop.it! - ryhtyisinkö kuratoimaan?