Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Iida Ylinen raportoi.

Nasima Razmyar avasi Voimaa-seminaarin iltapäivän puheenvuorollaan.

Razmyar on vuoden pakolaisnainen 2010.

Perhe muutti Afganistanista vuonna 1989. Tuolloin muuton syynä ei vielä ollut sota, vaan se että perheen isä sai viran Moskovasta. ”Lähtö oli sikäli dramaattinen, että sukulaisia ja ystäviä ei ehtinyt hyvästellä kunnolla”, Nasima kertoo. Pakkaamisenkin kanssa oli niin ja näin, ja Nasiman äiti on harmitellut jälkikäteen sitä, että maallista mammonaa ei ehtinyt jakaa tuttavilleen. Talo ryöstettiin pikimmiten. Moni sukulainen jäi hyvästelemättä, varsinkin kun sota myöhemmin vei monen sukulaisen hengen.

Suomi oli rauhallisen oloinen maa, maa jossa tuettiin heikompia, hyvinvointiyhteiskunta. Tämä sai perheen muuttamaan Suomeen Moskovan jälkeen. Toki elämä kulki ylä- ja alamäkiä. Razmyarin perhe pääsi osaksi yhteiskuntaa siinä mielessä hyvin, että he saivat suomalaisia ystäviä. Ystävystyminen oli tärkeä asia kotoutumisen kannalta, sillä täällä he eivät työllistyneet. ”Kotoutuminen jää aika heikoksi, jos ei saa työtä eikä opi kieltä.” Nasiman äiti on ottanut suomen kielen rohkeasti haltuun. Isälle on ollut tärkeää puhua täydellistä suomea, ja kun hän ei joskus tiedä oikeaa sanaa tai sanamuotoa vaihtaa hän herkästi ja Nasiman mukaan harmillisesti englantiin.

Nasima Razmyar korostaa, miten tärkeää perheen kotoutumisen kannalta oli ystävystyminen suomalaisten kanssa. Razmyarit saivat Rovaniemellä ystäperheen Jaakolan perheestä. Jaakolat tulivat tutustumaan perheeseen maahanmuuttokeskukseen. ”Oltiin aika yllättyneitä, kun Jaakolat halusivat viedä meidät Rovaniemen kierrokselle.” Moskovassa oli ollut erilaista, lähetystön äärellä eläminen luontevaa ja perheellä vireät verkostot. Suomessa Nasiman vanhemmat eivät voineet henkisesti kovin hyvin, ja se näkyi myös fyysisesti. Jaakolan perhe sai Razmyarin perheen pois neljän seinän sisältä. Kotoutuminen oli myös konkreettisia pieniä asioita: korvapuustien ja sämpylöiden leipomista yhdessä.

”Kotoutuminen saadaan toimimaan, kun Suomessa on ihmisiä, jotka ottavat vastaan, tervehtivät, kyselevät kuulumisia ja historiaa, tutustuttavat ympäristöön.” Arjessa siis tulee olla Nasiman mukaan läsnä, kaikki ei saa olla hienoilta kalskahtavien kotoutumisohjelmien etc varassa. Perheellä on ollut tapana esim. grillaillessa pyytää naapurit mukaan. Ja monesti ruuan ääreen onkin kokoonnuttu yhdessä.

Monika-Naiset Liitto ry: turvakoteja, avopalveluja, maahanmuuttonaisten toimintaa tukeva. Nasima Razmyar sanoo, että ”se mikä ei näy, ei ole ongelma” eli ne asiat, jotka tapahtuvat neljän seinän sisällä. Yhdistyksen on siis toisinaan ollut vaikea perustella tietyt työskentelymuodot ja niihin saatava rahoitus. Nasima luettelee litanian ajankohtaisia ongelmia: ”Turvakodit ovat valtakunnallisesti 110 % täynnä naisia ja pieniä lapsia. Ihmiskauppa on lisääntynyt valtavasti viime vuosina. Pakkoavioliiton uhkat ovat olemassa. Kunniakysymykset perheen sisällä ovat ajankohtaisia: nuori tyttö ei saa käydä työpaikalla, opiskella, poikaystävää ei saa olla, pari kaveria saa olla mutta mieluusti omasta etnisestä ryhmästä. Ei ole päivänselvää, että saisi valita oman puolisonsa.”

Mistä tällaiset ongelmien kanssa painivat naiset löydetään?
Nasiman mukaan ”suusta suuhun”. Sana siis kiertää. Jos esimerkiksi täti on saanut apua, osaa hän neuvoa seuraavaa tuttavaa tai sukulaistaan avun pariin. ”Alkuvuosina jouduttiin hakemaan niitä naisia avun pariin. Kerron esimerkin: Pari vuotta sitten lääkärin vastaanotolle tuli mies ja nainen, nainen oli raskaana. Naisen olemuksessa oli jotain outoa. Lääkäri pyysi miestä poistumaan. Nainen ei esimerkiksi katsonut lääkäriä silmiin. Kun nainen sai jutella kahden kesken lääkärin kanssa, hän vain rupesi itkemään, ja kertoi ettei pelkää itsensä puolesta vaan lapsen. Mies oli esimerkiksi lyönyt naista vatsaan. Lääkäri toimi nopeasti ja soitti heti kriisitilanteessa Monika-Naiset-yhdistykselle. Yhdistyksessä on ainakin 20 kielen taitoa ja osaamista. Nainen oli kyllästynyt tilanteeseen väkivallan ja pelon tilassa. Nainen tuotiin samana iltana turvakotiin.”

Missä toimipisteet ovat?

Kriisityön lisäksi yhdistys tekee ennakoivaa työtä. Nyt Razmyar toimii kotoutumishankkeen projektipäällikkönä. ”Tavoite on, että keskuksissa ja turvakodeissa ei olisi asiakkaita, vaan ongelmat saataisiin ehkäistyä ennen kuin niitä syntyy.

Mitä muuta toimintaa Monikanaisissa sitten on?
Se on Razmyarin mukaan esimerkiksi mukavaa yhdessäoloa, käsitöitä, ruokailua, vierailijoita keskustelemassa. Poliisin ja lakimiesten kanssa keskustellaan mielellään, kun he saapuvat vieraiksi. Lakitiedolle on tilausta. Keskuksissa naiset myös saavat omankielistä palvelua. Oppisopimuspaikkoja setvitään. Työpaikkoja etsitään. Yhteistyötä yritysten kanssa yritetään kasvattaa. ”Tarvitaan paikka, jossa ihmisiä kohdataan”, Nasima tiivistää.

Hänen mielestään ihminen on kohdattava ihmisenä esimerkiksi työpaikalla. On löydettävä yhteisiä puheenaiheita, ja sellainen voi olla miesten kesken esimerkiksi jalkapallo. ”Mä en ite lähde semmosesta hyssyttelystä. Että ei saa, eikä voi. Ihmiset puhuvat mielellään perheestään ja taustastaan.”

Työsarkaa riittää vielä moneen suuntaan. Esimerkkinä Nasima Razmyarin mainitsee tämän: Ulkomaalaisella nimellä varustettua CV:tä ei helposti oteta vastaan, sanoo Nasima.

Nasima on mukana Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. ”Se on suuri henkilökohtainen riski minulle, lähteä nyt mukaan Suomen suosituimpaan viihdeohjelmaan.” Nasima Razmyarin sukulaistäti oli tutustunut ohjelmaan ja ihmetellyt, miten Nasima lähtee tuollaiseen mukaan. Nasiman mukaan oma maailmankuva ei mitenkään avarru, jos ei lähde mukaan uuteen, esimerkiksi tällaiseen tanssiohjelmaan.

Ymmärtääks se mitään? VOIMAA-työpaja 21.9.2010

Yleishuomio Nasiman puheenvuoron kuunnelleista ihmisistä ja työpajan osallistujista: paikalla näyttäisi olevan lähinnä kantasuomalaisia keski-ikäisiä ihmisiä. Missä asianosaisten toinen puoli eli maahanmuuttajat? Työpajassa on ohjaajan lisäksi kuusi ihmistä: heistä yhdellä on virolaistaustaa, melkein kaikki muut ovat toki asuneet ulkomailla, mutta ovat suomalaistaustaisia. Keskusteluun toisi erilaisia näkökulmia Suomessa olevat maahanmuuttajat.

Kluuvin asiakkaista suuri osa maahanmuuttajia. On tehty tutkimus siitä, millaisia akateemisia maahanmuuttajia meillä on.

Tämä partiolaisten projekti mielenkiintoinen: Eikö maahanmuuttajia sitten ole ennen ollut kovin mukana toiminnassa?

Huomio: Missä itse maahanmuuttajataustaiset? Oliko heitä kovin paikalla?

Työpajan vetäjä Päivi Vartiainen-Ora: Transnationaalisuus tuore käsite: esimerkiksi asutaan monissa maissa. Transnationaalisuus on sanana viemässä sijaa sellaisilta käsitteiltä kuin monikulttuurisuus. Mutta myös monikulttuurisuuden sijasta puhutaan nykyään mielellään kulttuurien välisestä kanssakäymisestä. Kulttuurit eivät ole ne, jotka kohtaavat, vaan ihmiset elävät kulttuurien yli!

Itse en ostaisi transnationaalisuuden käsitettä tuosta vaan. Sanassa korvaani kalskahtaa välittömästi nationaalisuus, joka on sanana vahva ja kankea.

Päivi: Identiteetti savolainen, asuu nyt Hämeessä. Tehnyt 19 vuotta maahanmuuttotyötä. 90-luvun maahanmuuttotyötä ja 2000-luvun koulutustehtävissä. HAMK työnantaja, ammatillinen opettajakorkeakoulu. Työpaikkaohjaajakoulutusta tehdään esim. Jollas-instituutin kanssa = työpaikkaohjaajakouluttaja menee kouluttamaan työpaikkaohjaajia. HOK Elanto esim. haluaa koulutettavan työpaikkaohjaajia maahanmuuttajataustaisille työntekijöille. Työpaikkaohjaaja on työntekijä, joka ohjaa opiskelijaa, joka on oppimassa työpaikalla ammattiin.

Päivi: Mitä se kohtaaminen on, kun kohdataan eri taustoista tulevia ihmisiä?
1)Tietoajattelu: voimissaan 1990-luvulla ja vielä 2000-luvulla: Mitä saa ja voi tehdä? Sopiiko kätellä, mitä voi viedä lahjaksi? Tällaisia ”arjen työkaluja” ns. toivovat monesti yritykset. Päivi ei mielellään vedä näitä itse, tämä on vasta pintaa.
2)Tietoisuus. Mennään syvemmälle. Tietoisuus omasta kulttuurisesta selkörepusta. Eräs rekrytilaisuus: ei otettu maahanmuuttajaa, koska ”sillä on se kulttuuritausta.” No näinpähän meilläkin? Meidän pienen porukan oma, ja sekin jo hajanainen, kulttuurireppu JA ne lukemattomat muut!
3) Ymmärrys. Syvin taso. ”On monta normaalia.”

Päivi: ”Ennakkoluuloton ihminen on sivistynyt.”
Itsensäymmärtämisen merkitys. Kun tuntee oman reppunsa, helpompi mennä kaivelemaan muiden reppuja! Ajatuksena tämä on mielestäni hyvä: kun tuntee itsensä ja taustansa, helpompi lähestyä muuntaustaisia ihmisiä Kun itsetuntemus on kohdallaan, ei koe muiden erilaisia taustoja uhkaavina.

Silti sanoisin, että tieto on keskeisessä asemassa, kun kohdataan uusia ihmisiä. Tiedosta itselleni tulee mieleen sana tiedonhalu. Tiedonhalu on se, joka kantaa kun halutaan tutustua toisiinsa. Ennakkoluulot ja toisinaan ennakkotiedot voivat johtaa harhaan, kun ennakkotunnelma tutustua ja kohdata toinen ihminen on osittain jo määrittynyt ennen varsinaista kohtaamista.

Goethe on todennut: Näemme sen, minkä tiedämme. Tämä tarkoittaa sitä, että ympäristöstämme ja kanssaihmisistämme havaitsemme monesti vain ne asiat, jotka jo ennalta tiedämme. Uuden tiedon rekisteröiminen ja uuden tiedon omaksuminen on huomattavasti haastavampaa.
Siksi sanoisin, että tietynlainen tietämättömyys – se että on avoin mielin – on monesti suotava lähtökohta.

Ruotsin malli: työhakemukset lähetetään nimettöminä? Itse kokeilisin tätä  menetelmää. Tässä yhteydessä mainitsisin silti aivan ehdottomasti vierasperäisten nimien eriarvoisuuden, niitä ei mitenkään voi niputtaa yhdeksi kokonaisuudeksi: Vieraisperäisiä nimiä aivan varmasti luokitellaan työhakemuksia lukiessa. On vierasperäisiä nimiä, jotka kalskahtavat työnantajan korvaan kiinnostavina ja myönteisinä asioina, niillä voi suorastaan erottua hakijamassasta, MUTTA on myös niitä vierasperäisiä nimiä, jotka herättävät hämmenystä ja kalseutta.

Esille nostettiin myös päinvastainen esimerkki: Kun työilmoituksen on allekirjoittanut esim. yrityksen omistava Ahmed, hakemustulvaa ei ehkä synny lainkaan.

Olemme siis tässäkin asiassa monesti mielikuvien vietävissä? Rohkeus on se piirre tai ominaisuus, jota tarvittaisiin enemmän.

Mitä tarvitaan, jotta luottamus syntyy työntekijän ja työnantajan välille? Forsanderin tutkimus: Maahanmuuttajataustainen työntekijä on luottamuksen ansainnut, KUN: a) koulutus on saatu Suomessa tai omaa koulutusta on täydennetty Suomessa b) länsimaalainen tai aasialainen tausta kirii esim. afrikkalaisen taustan edelle c)ikä alle 38 vuotta d) suomen kielen taito e) sosiaalisen pääoma merkitys: ihminen tuntee sanattomat säännöt, mistä sopii puhua ja miten, pitää näyttää siltä, että  kuuluu joukkoon. Kulttuurikoodisto on hallittava. Ja tällainen kulttuurisen koodiston hallitseminen ei mitenkään synny, elleivät maahanmuuttajat ole tekemisissä kantasuomalaisten kanssa! Tai toisinpäin: elleivät kantasuomalaiset ole tekemisissä  maahanmuuttajien kanssa.

Maassa maan tavalla eli kenen tavalla? Miten tasapainotella enemmistön ja vähemmistön koodistojen välillä? Miten pienen vähemmistön kanta huomioidaan? Käytännön tasolla ollaan tilanteessa, jossa eri taustaisten ihmisten toiveita työelämässä on osattava kuunnella sopivassa määrin ja joustettava  tarpeen mukaan. Miten tasapainoilla sopivan balanssin välillä, jotta työyhteisö toimii, ja kaikki kokevat olevansa tasaveroisessa asemassa? Esimerkki: Romaninainen haki koulutustaan vastaavaa sairaanhoitajan työtä kaakkois-suomalaisessa sairaalassa. Ainoa erikoistoive oli, että hänen ei tarvitsisi hoitaa vanhempia romaninaisia, jos sellaisia osastolle sattuisi. Tämä siksi, että romaniyhteisölle on tabu, että nuorempi romaninainen esiintyisi muussa kuin perinteisessä asussa vanhemman romaninaisen edessä. Toiveeseen vastaaminen tarkoitti käytännössä sitä, että romaninaisen työvuoroja mukailtaisiin tarpeen tullen siten, ettei edellä esitellyn kaltaista tilannetta syntyisi. Alkuun erikoiskohtelu aiheutti pientä närää työyhteisössä: miksi tuo saa esittää erikoistoiveita.  Lopulta tultiin siihen tulokseen, että ei tässä nyt ole kyse kovin suuresta vaivasta.

Miten määritellään termi maahanmuuttaja? Millaisia mielikuvia siihen liittyy? Termi ei ole itsestäänselvä ja sitä ei tulisi käyttää ilman, että vähä n avaisi sitä, mitä termillä kulloinkin tarkoittaa. Minulle miltei käsittämättömältä tuntuu se, että joitakin vuosikymmeniä sitten käytössä oli käsite ”muukalaisvirasto”.

 
You must log in to comment.