Skip to end of metadata
Go to start of metadata

{"contextEntityId":108380181}

Yleistä sydämestä

 

Sydän on ontto elin, jonka tehtävä on pumpata verta elimistöön. Sydän sijaitsee rintaontelossa keuhkojen välissä, keskellä rintalastaa. Sen uloin kerros on sydänlihasta ympäröivä kaksilehtinen sidekudospussi, eli sydänpussi (perikardium). Sydänpussin lehtien väliin jää sydänpussiontelo, joka on kapea liukastavan nesteen täyttämä ontelo. Sen tehtävänä on vähentää kitkaa sydämen toimiessa. Sydänlihaksen sisäpuolta verhoaa sisäkalvo eli endokardium, muodostuen sidekudoksesta sekä levyepiteelistä. Sydämen läpät ovat endokardiumin poimuja.


Sydämessä on neljä onteloa, oikea ja vasen eteinen sekä oikea ja vasen kammio. Myös läppiä on neljä, kaksi eteisten ja kammioiden välissä sekä kaksi kammioiden ja valtimoiden välissä. Sydämeen saapuessa veri tulee aina ensin eteiseen, josta se kulkeutuu läppien läpi kammioon ja sieltä valtimoon, päätyen näin takaisin verenkiertoon. Läpät sallivat veren virtauksen kammioista valtimoihin ja estävät veren takaisinpääsyn kammioiden paineen laskiessa. Läppien toiminta on passiivista ja niiden tehtävä on huolehtia siitä, että veri etenee sydämessä oikeaan suuntaan. Veri tulee sydämeen laskimoita (veenot) pitkin ja lähtee sydämestä valtimoita (arteriat) pitkin.

 

 

1. Oikea eteinen; 2. Vasen eteinen; 3. Yläonttolaskimo; 4. Aortta; 5. Keuhkovaltimo (haarautuu oikeaksi ja vasemmaksi keuhkovaltimoksi); 6. Keuhkolaskimo (molemmista keuhkoista tulee kaksi laskimoa); 7. Hiippa- eli mitraaliläppä; 8. Aorttaläppä; 9. Vasen kammio; 10. Oikea kammio; 11. Alaonttolaskimo; 12. Kolmipurje- eli trikuspidaaliläppä; 13. Keuhkovaltimon läppä

Vähähappinen veri saapuu kudoksista sydämen oikealle puolelle, josta sydän pumppaa sen keuhkoihin. Runsashappinen veri taas palaa keuhkoista sydämen vasemmalle puolelle, josta se pumpataan kehoon.

Sydänlihaksen hapensaannista vastaa sydämen oma, erillinen verenkiertosysteemi. Siihen kuuluu kolme sepelvaltimoa (koronaarivaltimoa) haaroineen (kaksi vasenta ja yksi oikea). Näiden alkupää on kehon suurimman valtimon, eli aortan tyvessä. Sepelvaltimosuonien seinämien rakenne on tiiviimpi kuin kehon muiden verisuonten ja siksi niihin saattaa kertyä ateroomaplakkia, eli tukoksia synnyttämää kalkkeutumaa.

Syyt

Syitä sydänsairauden puhkeamiseen on lukuisia, joihinkin pystyt itse vaikuttamaan, toisiin puolestaan et. Esimerkiksi perimä luokittelee miten terve sydämesi on ja kuinka helposti voit sairastua tietynlaiseen sydänsairauteen. Jo ennen raskauden alkua sinulla on siis tietty mahdollisuus periä vanhemmiltasi suurempi riski esimerkiksi verenpainetautiin ja raskauden edetessä mahdollisuus voi vain kasvaa, mikäli odottava äiti sairastuu virusinfektioon tai syö vääriä lääkkeitä.

 

    
    
 


Syntymän jälkeen alkaakin tulevaisuuteen vaikuttaa myös omat elintavat. Mikäli alat tupakoimaan, kasvaa riski sydänsairauteen huomattavasti, sillä joka viidennessä sydänperäisessä kuolemassa tupakka on tärkein riskitekijä. Tupakointi aiheuttaa esimerkiksi sepelvaltimotautia, sydäninfarktia, sydänperäistä äkkikuolemaa ja verenpainetautia. Toinen yleinen sydämelle vahingollinen aine on alkoholi. Se voi aiheuttaa sydänlihasrappeumaa ja sydämen vajaatoimintaa, pahentaa muita sydänsairauksia sekä aiheuttaa ongelmia sydänlääkkeitä käytettäessä.

 

Vielä alkoholiakin vaarallisempaa on huumeiden käyttäminen. Eri huumeet vaikuttavat useilla eri tavoilla ja yleensä vasta pitkäaikainen käyttö aiheuttaa ongelmia sydämelle ja verisuonille. Huumeiden haittavaikutuksia ovat esimerkiksi sydäninfarkti, sydämen tulehdukset ja rytmihäiriöt sekä verenkiertohäiriöt. Huumeiden tai lääkkeiden yliannostus voi aiheuttaa äkkikuoleman, joka usein johtuu sydämenpysähdyksestä.

Myös liikalihavuus on riskitekijä ja voi aiheuttaa sydänsairauksia. Taipumus lihomiseen on osittain periytyvää, mutta omat teot sen kuitenkin aiheuttavat. Lihavuus on yleistyvä terveysongelma ja esimerkiksi Yhdysvalloissa jopa kolmannes on merkittävän lihavia. Myös Suomessa keskimääräinen painoindeksi on suurentunut sekä miehillä että naisilla, joka puolestaan lisää riskiä sairastua sepelvaltimotautiin, sydämen vajaatoimintaan ja kohonneeseen verenpaineeseen. Myös kuolemanvaara kasvaa, lihavuuden kehittyessä pidemmälle. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja ruokavalion parantaminen voi siis huomattavasti vähentää myös sydänsairauksien syntyä, monen muun positiivisen asian lisäksi.

Lähes jokainen meistä kärsii joskus stressistä ja lievä stressi onkin melko vaaratonta. Mutta liian voimakas ja pitkään jatkunut stressi johtaa kuitenkin häiritseviin oireisiin, elintoimintojemme haitallisiin muutoksiin ja pahimmillaan sairauksien puhkeamiseen. Stressi kiihdyttää sydämen leposykettä ja nostaa verenpainetta, mikä puolestaan kuormittaa sydäntä ja verenkiertojärjestelmäämme. Tämän kaiken lisäksi stressi lisää usein päihteiden käyttöä ja tupakointia sekä vähentää liikkumista jotka puolestaan aiheuttavat sekä lihomista että kasvattavat riskiä sydänsairauksiin.


Myös elinympäristö on vaikuttava tekijä, miettiessämme sydänsairauksien riskitekijöitä. Voimakkaat lämpötilanvaihtelut saattavat laukaista sydäninfarktin ja kosteusvauriorakennusten homeet infektioita, yleisoireita ja kuumeilua. Mikäli asut teollisuuden lähettyvillä tai keskustalla, lisäävät päästöjen pienhiukkaset sepelvaltimotautikohtauksia ja syöpäriskiä. Myös työpaikkasi saattaa kuormittaa sydäntäsi, esimerkiksi sairaaloiden henkilökunta on enemmän kontaktissa haitallisten virusten ja bakteerien kanssa ja näinollen voivat sairastua, mikä lisää elimistösi kuormitusta. Samoin kuin yrityksen toimitusjohtajalla voi olla vastuun takia suurempi stressi kuin postinjakajalla.

 

Muut sairaudet voivat haitata sydänmesi toimintaa, esimerkiksi syöpä ja sen hoitaminen. Vaikka itse syöpä ei välttämättä vaikuta sydämeesi, niin solunsalpaaja- ja sädehoidot rasittavat valtavasti koko kehoa. Pitkään jatkuneen hoidon seurauksena voi syöpä olla jo parannettu, mutta silti elimistö on kulutettu loppuun ja kuolema voi seurata esimerkiksi sydäninfarktin takia.

Sairaudet

Sepelvaltimotauti

Sepelvaltimotauti aiheutuu sepelvaltimoiden ahtautumisesta. Ahtautumisen syynä on valtimon kovettumatauti, ateroskleroosi, joka vaurioittaa sepelvaltimoita. Oireena tavallisimmin on rintakipu, joka voi alkaa ruumiillisessa rasituksessa. Kipu sijaitsee yleensä keskellä rintaa ahdistavana tai puristavana. Kipu voi myös säteillä muualle kehoon kuten käsivarsiin, leukaan tai ylävatsalle.

 

Sydäninfarkti

Sydäninfarkti on äkillisestä hapenpuutteesta johtuva kuolio sydänlihaksessa. Pitkäaikainen sepelvaltimotauti voi aiheuttaa infarktin. Kun suoni menee kokonaan tukkoon, syntyy infarkti. Infarkti oireilee kovana kipuna, joka tuntuu laajalla alueella rintalastan takana. Kipu voi myös säteillä kuten sepelvaltimotaudissa eri ruumiinosiin. Sekä kova kipu nostaa kylmän hien pintaan. Joskus kipu voi olla vähäistä. Etenkin vanhuksilla, diabeetikoilla ja munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla pääoireet ovat pahoinvointi, heikotus, raskas olo ja hikisyys.

Sydämen läppäviat

Sydämessä on neljä läppää: kummankin eteisen ja kammion välissä sekä aortan ja keuhkovaltimon tyvessä. Läpät estävät sydänlihaksen pumppausvaiheen aikana veren virtaamiseen takaisinpäin. Sydämen vasemmassa kammiossa paine on huomattavasti korkeampi kuin oikeassa, minkä vuoksi vasemman puolen läpät "joutuvat kovemmalle" ja siksi sairastuvat herkemmin kuin sydämen oikealla puolen sijaitsevat. Aortta on sydämestä lähtevä suuri verisuoni, jonka tyven poikkipinta-ala on 3–4 neliösenttimetriä. Kolmiosainen taskuläppä sijaitsee aivan aortan tyvessä. Se estää sydämen pumppaaman veren paluun sydämeen, jolloin veri kulkeutuu valtimoihin ja niiden kautta kaikkialle elimistöön. Aorttaläpän ahtauma on yleisimpiä läppävikoja. Sitä esiintyy eniten iäkkäillä henkilöillä.

Sydänvika

Vaikka sydän onkin nelilokeroinen rakenteeltaan, siinä voi ilmetä hyvin erilaisia rakennepoikkeavuuksia. Rakennepoikkeavuuksien syistä tiedetään yhä varsin vähän. Ilmeisesti kyse on monien tekijöiden, kuten perimän ja ulkoisten syiden, yhteisvaikutuksesta. Jos perheessä on yhdellä lapsella sydänvika, riski sydänvikaisen sisaren syntymiseen on noin 3 % eli jonkin verran suurempi kuin ihmisillä keskimäärin. Ulkoisista tekijöistä tärkeimpinä on pidetty raskaudenaikaisia virusinfektioita ja joitain lääkkeitä, mutta varmuutta niiden vaikutuksista ei ole. Rakenneviasta riippuu, alkavatko oireet heti synnyttyä vai myöhemmin, ovatko oireet lieviä vai vaikeita, onko lapsi normaalin värinen vai sinertävä ja liittyykö vikaan rytmihäiriöitä vai ei.

Sydänlihastulehdus

Virusten aiheuttamiin kuumetauteihin voi joskus harvoin liittyä myös sydäntulehdus. Kuumevaiheen aikana viruksia on runsaasti verenkierrossa ja eräillä viruksilla on kyky tarttua sydänlihassoluihin ja aiheuttaa sydämen seinämän tulehtuminen. Yleisesti uskotaan, että tulehdusriski on suurempi silloin, jos lapsi tai nuori rasittaa itseään esimerkiksi urheilemalla. Sydämen tulehtuminen jää yleensä oireettomaksi, mutta seurauksena voi myös olla sydämen toiminnan heikkenemin. Tämä ilmenee väsymyksenä ja sydämen koon suurenemisena. Tulehdus paranee normaalisti itsestään, mutta joskus harvoin seurauksena voi olla sydämen pysyvä vaurioituminen eli kardiomyopatia. Vaikka kyse on hyvin harvinaisesta ongelmasta, urheilevien nuorten, heidän vanhempiensa ja erityisesti valmentajien on syytä muistaa, että kuumetaudin aikana ei saa urheilla. Kardiomyopatia voi vaatia hoidoksi sydämensiirron.

Kammioväliseinäaukko - VSD

VSD on lyhennys sanoista Ventricular Septal Defect. Sillä tarkoitetaan aukkoa kammioiden väliseinässä. Tästä viasta seuraa veren sekoittuminen sydämessä niin, että veri kulkee toistamiseen keuhkojen kautta. Sydän joutuu tekemään ylimääräistä työtä. Jos kammioväliseinän aukko on suuri, vasen eteinen ja molemmat kammiot laajenevat, ja samalla oikean kammion ja keuhkovaltimon paine kohoavat. Kohonnut keuhkovaltimon paine voi vähitellen vaurioittaa sekä keuhkoja että sydäntä. Varhain suoritettu leikkaus yleensä estää tämän vaurion. Kammioväliseinäaukko on kaikkein tavallisin sydämen rakennevika. Noin viidennes rakenteellisista sydänvioista on kammioväliseinän aukkoja. Jos aukko on pieni, se ei aiheuta oireita, mutta sivuääni voi olla selvästi kuultavissa. Kookas reikä sitä vastoin voi aiheuttaa imeväiselle sydämen vajaatoiminnan oireita jo muutaman viikon iässä. Tälläisia oireita ovat nopeutunut hengitys ja hikoilu varsinkin rintaa imiessä. Lapsi ei jaksa syödä ja nukahtelee kesken ruokailun. Myös lapsen maksa voi olla suurentunut, sydämen syke nopeutunut ja lapsi voi kasvaa huonosti.

Eteisten väliseinän aukko - ASD

ASD on lyhennys sanoista Atrial Septal Defect ja se tarkoittaa, että eteisten väliseinässä on aukko. Sikiöllä on ennen syntymäänsä luonnostaan aukko eteisten välillä, sillä syntymättömällä lapsella veren kierrätys keuhkojen kautta on turhaa. Useimmiten eteisväliseinän aukko sijaitsee lähellä tuota sikiöaikaista aukkoa, joka yleensä sulkeutuu itsestään lapsen kasvaessa. Eteisten väliseinän aukossa vasemmasta eteisestä runsashappinen veri pääsee kulkeutumaan takaisin oikeaan sydänpuoliskoon ja jatkamaan sieltä toistamiseen keuhkoihin puhdistumaan. Tästä seuraa, että oikea eteinen, oikea kammio ja keuhkovaltimo laajenevat. Eteisväliseinän aukolle on tyypillistä, että se löytyy sattumalta lääkärintarkastuksen yhteydessä, koska tämä sydänvika aiheuttaa vain aniharvoin oireita leikki-ikäisillä lapsilla. Aivan pienille eteisväliseinän aukoille ei tarvitse tehdä mitään. Mutta jos kyseessä on suuri aukko, on uhkana myöhemmin keski-iässä oikean kammion voiman pettäminen. Oireet, hengenahdistus ja väsymys, ilmaantuvat yleensä vasta aikuisena. Sydämen voiman pettämisen estämiseksi aukko olisi suljettava jo 2-4 vuoden ikäisenä.

Avoin valtimoehyt - PDA

Valtimotiehyt on sikiökaudella tärkeä verisuoniyhteys keuhkovaltimosta aorttaan. Siitä käytetään myös nimitystä Patent Ductus Arteriosus. Normaaliaikaisena syntyneellä lapsella valtimotiehyt sulkeutuu toiminnallisesti noin 10 - 15 tunnin kuluttua syntymästä. Jos niin ei tapahdu, sydän joutuu tekemään ylimääräistä työtä, sillä osa aorttaan virtaavasta verestä karkaa keuhkoverenkiertoon. Runsaasta keuhkojen verenkierrosta voi seurata keuhkovaltimon kohonnut verenpaine. Avoimeksi jäävää tiehyettä pidetään rakenteellisena sydänvikana. Avoin valtimotiehyt aiheuttaa hyvin tunnusomaisen jatkuvan sivuäänen, joka muistuttaa auton käynnistystä kovalla pakkasella. Yleensä tämä sydänvika todetaan ja hoidetaan varhain. Vaikka tämä sydänvika usein on sangen vähäoireinen, avoin valtimotiehyt pitäisi aina sulkea, koska vika altistaa vaikealle sydämen sisäkalvon tulehdukselle eli endokardiitille.

Keuhkovaltimon ahtauma - PS

Keuhkovaltimon ahtauma eli pulmonaalistenoosi on keuhkovaltimon läpän epämuodostuma, joka rajoittaa läpän avautumista. Vikaan liittyy voimakas sivuääni, ja tämän johdosta diagnoosi selviää yleensä varhain. Oikea kammio rasittuu, kun se tavallista korkeammalla paineella puristaa verta läpän kautta keuhkovaltimoon. Keuhkovaltimon runko läpän takana laajenee, ja oikea kammio voi ylirasittua. Lievä ahtauma ei vaadi mitään toimenpiteitä. Vaikea-asteisessa keuhkovaltimon läpän ahtaumassa tehdään jo varhain pallolaajennus. Sydänkatetrin päässä oleva pallo viedään laskimoteitse keuhkovaltimon läpän kohdalle, missä pallo täytetään nesteellä, jolloin paine laajentaa läpän. Tämä toimenpide tehdään yleensä jo ennen kouluikää.

Fallot`n tetralogia - TOF

Tämä vika on yleisin ns. sinisten lasten sydänvioista. Sitä nimitetään Fallot'n tetralogiaksi, koska vikaan kuuluu neljä osatekijää: Keuhkovaltimon tyvi on ahdas. Kammioiden väliseinässä on aukko. Aortta lähtee kammioväliseinäaukon päältä "ratsastaen", mikä tarkoittaa, että molemmat kammiot tyhjenevät aorttaan. Oikea kammio on tavallista vahvempi, paksuseinäinen. Koska veren pääsy keuhkoihin on vaikeutunut, osa sinisestä laskimoverestä menee puhdistumattomana suoraan aorttaan. Jotkut lapset saavat sinisyyskohtauksia, mitkä johtuvat keuhkovaltimon tyven kouristuksenomaisesta supistuksesta.

Sydämen tutkiminen

Sydämen tutkimiseen on monia erilaisia toimenpiteitä. Toimenpiteen valinta riippuu siitä, onko kyseessä sydänvika vai -sairaus. Sydänviat yleensä todetaan vastasyntyneellä tai jo siinä vaiheessa, kun sikiön sydän on kehittynyt ja sitä voidaan tarkkailla. Sydänsairaudet taas ovat henkilökohtaisia ja voivat johtua monesta eri asiasta.

Sairauden tutkiminen aloitetaan esitiedoilla, eli lääkärin ja potilaan välisellä keskustelulla, jossa asiakas kertoo omin sanoin tuntemuksistaan ja oireistaan. Lääkäri kysyy kysymyksiä kartoittaen tilannetta ja poissulkien sairauksia, jotta oikeat tutkimukset ja hoidot voidaan valita.

Kliiniset tutkimukset, eli yksinkertaisin apuvälinein suoritetut tutkimukset suoritetaan esitietojen jälkeen. Sydänääniä kuunnellaan stetoskoopilla, pulssi sekä verenpaine mitataan, valtimoita tunnustellaan ja kuunnellaan. Lisäksi tehdään yleisiä havaintoja: Laiha vai lihava, kalpea punakka vai kellertävä, rauhallinen, hermostunut vai masentunut. Äkillisesti sairastuneella ihon lämpö ja kosteus ovat tärkeitä. Myös mahdollisia nesterahinoita kuunnellaan keuhkoista.

Näiden tietojen ja tutkimusten jälkeen voidaan tehdä niitä jatkotutkimuksia, jotka lääkäri on valinnut.

EKG

Elektrokardiogrammi tarkoittaa sydänsähkökäyrää, jonka yhteyteen on juurtunut termi ’sydänfilmi’, vaikkei tutkimusta koskaan ole rekisteröity filmille. Tutkimustekniikka on digitaalinen, mutta tulokset tulostetaan edelleen paperille. EKG:tä otattaessa elektrodit kiinnitetään ranteisiin, nilkkoihin sekä kuuteen kohtaan rintakehällä. Yleensä signaalit rekisteröidään kahdelletoista käyrälle.

Tutkimuksessa näkyy omina heilahduksinaan eteisten aktivaatio, kammioiden aktivaatio eli depolarisaatio sekä kammioiden palautuminen sähköiseen lepotilaan eli repolarisaatio.

EKG rekisteröidään aina, kun sydäntä on vähänkään tarpeen tutkia.

EKG:ssa nähdään sydämen rytmi, jota kutsutaan sinusrytmiksi kun se on normaali. Silloin jokaista P-aaltoa seuraa lyhyen viiveen jälkeen QRS-kompleksi. Lisälyönnit, eteisvärinä ja muut rytmihäiriöt ovat helposti todettavissa.

Muita EKG:sta havaittavia asioita ovat muun muassa vanhojen sydäninfarktien arvet, haarakatkokset ja sydämen eri osien laajenemis- ja kuormitusilmiöt. EKG on korvaamaton ensitutkimus epäiltäessä akuuttia sydäninfarktia.


On myös mahdollista tehdä EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti, jossa potilaan mukana kulkee tietty aika pienoisnauhuri. Menetelmää käytetään tilanteissa, joissa pelkkä lepo-EKG ei anna riittävää kuvaa potilaan oireiden sydänperäisyydestä.

Keuhkoröntgenkuva (thorax)

Thorax- eli rintaontelon röntgenkuvassa näkyvät keuhkot, keuhkopussien mahdolliset nestekertymät sekä keuhkojen välissä sijaitseva välikarsina, jossa sydän sijaitsee.

Thoraxkuva on edelleen hyödyllinen epäiltäessä sydämen vajaatoimintaa. Huomiota kiinnitetään sydämen kokoon, joka voi olla suurentunut tai normaali, ja keuhkojen verisuonikuvioitukseen, joka vajaatoiminnassa on korostunut. Muulloinkin sydämen koko voidaan karkeasti arvioida thoraxkuvasta, mutta tarkemmat keinot ovat paljolti syrjäyttäneet sen, ja rutiininomainen thoraxin kuvaaminen on vähentynyt.

Ultraäänitutkimus

Ultraäänitutkimus on nykyään rutiinitutkimus, joka on potilaalle vaivaton ja turvallinen. Potilas makaa yleensä puoliksi vasemmalla kyljellä. Ultraäänianturi lähettää rintakehän päältä signaalia, joka heijastuu takaisin eri tavalla eri kudoksista. Kaikujen perusteella tietokone laatii reaaliaikaisen kuvan, jossa näkyy sydämen läppien avautuminen ja sulkeutuminen. Lisäksi lisääntynyt neste sydänpussissa sekä läppien rakennepoikkeavuudet näkyvät helposti.

Toiminnallista tietoa saadaan mittaamalla veren virtausnopeuksia Dopplerin periaatteen mukaan. Näin voidaan hyvinkin tarkkaan arvioida esimerkiksi aorttaläpän ahtauman aste ja paine keuhkovaltimossa. Doppler-signaalin värikoodaus kertoo virtauksen suunnan: punainen anturia kohti, sininen poispäin. Näin nähdään, onko läppäaukossa virtaus oikean suuntainen oikeaan aikaan eli vuotaako läppä. Ongelmana on joskus, että menetelmä on liiankin herkkä ja näyttää myös sellaisia "poikkeavia" virtauksia, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä. 

Uusimmilla laitteilla saadaan kolme- ja jopa neliulotteista kuvaa. Siitä on hyötyä esimerkiksi läpän tarkan rakenteen kuvauksessa leikkausta suunniteltaessa. 

Ultraäänitutkimus ei aina onnistu yhtä hyvin. Ultraääni ei läpäise luuta, joten kapeat kylkiluuvälit voivat olla ongelma. Myös laajentuneet keuhkot voivat peittää näkyvyyden. Runsas ihonalaiskudos, eli lihavuus heikentää kuvan laatua.

 

 
  

 

Laboratoriotutkimukset

Tavallisimpia laboratoriotutkimuksia ovat:

  • Verenkuva: Hemoglobiini, tutkitaan anemian selvittämiseksi
  • CRP: C-reaktiivinen proteiini, tulehduskoe
  • Lipidit: Kokonaiskolesterolin määritys
  • Glukoosi: Verensokeri
  • HbA1c: Ilmaisee sokeristuneen hemoglobiinin määrää
  • Elektrolyytit: Veren suola-arvot, kalium ja natrium
  • Kreatiniini: Kertyy elimistöön munuaisten toiminnan heikentyessä
  • Troponiinit: Lihasten rakennevalkuaisia, eli -proteiineja
  • BNP: Sydämen vajaatoiminnan verikoe

Erityistutkimukset

Sydäntutkimuksia, joita tehdään esimerkiksi epäiltäessä tiettyä sydänsairautta:

  • Verenpaineen vuoroaikaisrekisteröinti: Mittaa verenpainetta asetetuin väliajoin ja rekisteröi kerätyt tiedot
  • Kliininen rasituskoe: Etsitään sydänlihaksen hapenpuutetta, tavallisimmin polkupyöräergometrilla
  • Sydämen magneettikuvaus: Saadaan tarkkoja kolmiulotteisia kuvia sydämen rakenteista ja mahdollisista virheistä
  • Positroniemissiotomografia: Sydänlihaksen tulehdussairauksien aktiivisuuden arviointi
  • Värilaimennustutkimus: Selvitetään poikkeavia yhteyksiä sydänlokeroiden tai suurten verisuonien välillä
  • Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus: Ruiskutetaan varjoainetta sepelvaltimoon ja selvitetään onko ahtautumia
  • Sydänlihasbiopsia: Otetaan näytepala sydänlihaksesta mikroskooppitutkimukseen. Otetaan laskimoteitse oikean sisäkalvosta ja lihaksesta

 

Pallolaajennus

Pallolaajennuksella on mahdollista hoitaa useimmat sepelvaltimoahtaumat. Ahtaumakohtaan asetetaan verkkoputki eli stentti. Ahtauman tai tukoksen läpi pujotetaan kuvauskatetrin kautta ohut lanka. Ahtauman kohdalle viety pallo puristaa ahtauman suonen seinämää vasten ja avaa sen. Lopuksi kohtaan asetetaan stentti, joka estää suonta painumasta kasaan. Potilas kotiutuu yleensä pallolaajennuksesta seuraavana päivänä.

Rytminsiirto

Jatkuvassa eteisvärinässä sinusrytmi palautetaan yleensä sähköisellä rytminsiirrolla. Lyhytkestoisen nukutuksen aikana sydämeen kohdistetaan tasavirtasähköisku. Toimenpide on turvallinen, nopea ja tehokkain eteisvärinän hoitotapa. Sähköiskun jälkeen tilannetta seurataan 2-4 tuntia.

Lähteet

  • sydänliitto.fi
  • wikipedia.fi
  • terveyskirjasto.fi
  • sydänlapsetja-aikuiset.fi
  • thl.fi

 

Valtteri Seraste 1304473, Erno Varila 1305852 ja Peetu Laitinen 1202705

 

 

Sydänsairauksien syyt ja niiden tutkiminen.docx

 

  • No labels
You must log in to comment.