Tietokonetomografiakuvauksen erilaisia skannaustapoja ovat aksiaali- ja helikaali- eli spiraalikuvaus sekä monileiketekniikka.
Aksiaalikuvaus
Aksiaalikuvauksessa tutkimuspöytä pysyy paikoillaan ja röntgenputki pyörähtää kertaalleen potilaan ympäri. Useamman leikkeen saamiseksi pöytää pitää siirtää jokaisen kuvan jälkeen käyttäjän valitseman leikepaksuuden verran. Aksiaalikuvaus on hidas eikä leikepaksuuden ja leikkeen suuntaa voi enää jälkikäteen muuttaa.
Spiraalikuvaus
Nykyään useimmissa laitteissa käytetään spiraalitekniikkaa, jossa tutkimuspöytä liikkuu automaattisesti tasaista nopeutta kuvausaukon läpi röntgenlähteen ja detektorien pyöriessä sen ympärillä. Tuloksena saadaan yhtenäinen spiraalimainen projektiodata, josta voidaan valita halutut leikkeet. Pitch-arvo kuvastaa pöydän liikkumisnopeutta suhteessa kuvausaukkoon. Pitch-arvon ollessa 1 saadaan aksiaalikuvausta vastaava tilanne, jossa pöytä on liikkunut yhden kierroksen aikana yhden leikepaksuuden verran. Jos leikepaksuudeksi on valittu 5cm ja pöytä on liikkunut 10cm, saadaan pitch-arvoksi 2 jne. Spiraalikuvaus on nopea, jolloin mm. liikeartefaktat vähenevät, mutta terävyys huononee suhteessa aksiaalikuvaukseen.
Monileikekuvaus
Monileikekuvaustekniikalla kuvattavasta kohteesta saadaan yhtäaikaisesti useampia leikkeitä, koska laite sisältää monta vierekkäistä ilmaisinta. Kuvaustekniikka on nopea ja sillä saadaan otettua entistäkin ohuempia leikkeitä. Kuvaa voidaan myös käsitellä monipuolisesti jälkikäteen. Haittapuolina on potilaan kasvanut säteilyannos sekä tulkittavien kuvien valtava määrä. Tällä hetkellä käytössä on 4-, 16- ja 64- kappaleen ilmaisinlaitteita.
