Sydänfilmi eli EKG

Sydänfilmin avulla selvitetään sydämen sinussolmukkeen ja johtoratajärjestelmän toimintaa. Sillä saadaan selville mahdolliset rytmihäiriöt, jos ne osuvat EKG:n ottohetkeen. Tärkeä EKG:n käyttöalue on sydänlihaksen hapenpuute, eli iskemian, ja infarktivaurioiden tutkiminen. Sydänlihaksen paksuntuminen voidaan usein todeta myös EKG:n avulla.

Toimintaperiaate

EKG kuvaa sydämen sähköistä toimintaa. Sydänlihasten aktivoituminen ja lepotilaan palautuminen synnyttävät vaihtelevan sähkökentän, jonka muutosta saadaan mitattua EKG:n avulla. Lepotilassa sydänlihassolu muistuttaa latautunutta kondensaattoria. Levyjä vastaavat solukalvon ulko- ja sisäpuoleiset nestepinnat ja eristävää välikerrosta vastaavat fosfolipedeistä koostuvat solukalvo. Solukalvo on sähköisesti polarisoitunut siten, että solun sisätila on varautunut negatiivisesti ulkopuoliseen tilaan nähden. Tilojen välinen potentiaaliero on normaalisti keskimäärin -90mV. Sähkökentän vaihtelu piirtyy EKG:ssä jatkuvaksi käyräksi, jossa sydänlihaksen depolarisaatiotapahtumat erottuvat erisuuruisina poikkeamina perusviivasta.

Aaltojen järjestyksen tarkastelu on hyvä keino tutkittaessa rytmihäiriöitä. Aaltojen muodon tarkastelu antaa tietoa sydämen lihasseinän rakenteesta ja patologisista muutoksista esim. paksuuntuminen (hypertrofia), arpeutuminen (sydäninfarkti tai tulehduksen jälkitila) ja laajemmalle levinnyt sidekudoslisäys (fibroosi). Aaltomuotojen vaihtelun suuruus ja vaihtelu ajan suhteen kertovat puolestaan sydänsairauden vakavuusasteesta ja kehitysvaiheesta.

EKG-rekisteröinti

Potilaaseen kytketään sähköä johtavat elektrodit kytkentäkaavion mukaan ja piirtämällä syntyvät EKG-käyrät sovittuun järjestykseen yhtenäisellä tavalla. Perinteisesti käytetään 12 – kytkentää: 6 raajakytkentää ja 6 rintakytkentää. Kukin elektrodi rekisteröi sydämen sähköistä aktivaatiota eri suunnalta. Raajakytkennät sijaitsevat kaukana sydämestä ja katsovat sitä erikseen kunkin raajan suunnasta. Rintakytkennät sijaitsevat lähempänä sydäntä ja antavat raajakytkentöjä yksityiskohtaisemman kuvan. Tarkin tulos saadaan käyttämällä kaikkia kytkentöjä samaan aikaan. Lopullinen EKG käyrä saadaan yhdistelemällä näitä 12 eri käyrää.

Bipolaarikytkennät tarkoittavat kytkentää, jossa potentiaaliero mitataan kehon kahden pisteen väliltä. Unipolaarikytkentä tarkoittaa taas kytkentää, jossa iholla olevan elektrodin tuottamaa jännitettä verrataan ns. nollaelektrodiin. Raajakytkentöjen avulla sydäntä tutkitaan frontaalitasossa sekä rinnankytkentöjen avulla horisontaalitasossa.

Käyrän tulkitseminen

Ensimmäinen heilahdus on P-aalto, joka kuvaa eteisen aktivoitumista. Tämän aallon jälkeen seuraa pieni tasainen väli, PQ-väli, jonka aikana supistumisimpulssi kulkee eteiskammiokimppua pitkin kammioihin. PQ-välin aikana mikään sydämen osa ei supistu tai relaksoidu, joten EKG-käyrä näyttää suoraa viivaa. Kammioiden supistusta kuvaa QRS- kompleksi., joka koostuu kolmesta eri jännitepiikistä (piikit Q, R ja S). QRS-kompleksin jälkeen seuraa taas hetken tasainen väli, ST-väli, jolloin kammiot pysyvät supistuneina. Viimeinen heilahdus EKG:ssä on T-aalto joka kuvaa kammioiden palautumista lepotilaan.

Rasitus-EKG

Rasitus saadaan aikaan suomessa useimmiten käytetyllä kuntopyörällä, juoksumatolla tai käsikammella. Polkemisen aikana vastusta lisätään vähitellen minuutin välein. Sydämen syke pyritään saamaan nopeaksi, 140–160 lyöntiä minuutissa.

Rasituskokeen informaatio saadaan EKG:stä, jota seurataan kokeen ajan jatkuvasti, alkaen levosta ja jatkaen nousujohteisen rasituksen ajan palautumisvaiheen loppuun saakka

Kliininen rasituskoe tehdään selvitettäessä sydämen ja verenkiertoelimistön vastetta fyysiseen rasitukseen. Tätä käytetään enimmäkseen sepelvaltimotaudin diagnosoinnissa ja hoidon arvioinnissa, fyysiseen rasitukseen liittyvien rytmihäiriöiden ja tajunnan häiriön selvittämisessä ja sydämentahdistinhoidon tarpeen arvioinnissa ja toiminnan arvioinnissa.

Lähteet

EKG ja Kliininen rasituskoe:

Juhani Heikkilä ja Markku Mäkijärvi. 2003. EKG. Duodecim

http://cc.oulu.fi/~sisawww/esit/060302.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rasitus-EKG