Jaana Autio

Johdanto

Leikkausrobotit ovat arvokkaita hankintoja. Ensimmäinen leikkausrobotti Suomessa hankittiin Tampereelle. Sitä käytettiin vuonna 2008 aluksi eturauhassyöpien leikkauksissa. Nykyisin leikkausrobotteja käytetään myös muunlaisissa toimenpiteissä ja niiden avulla leikataan kaikissa Suomen yliopistollisissa sairaaloissa. Kustannuksiltaan leikkausrobotit ovat kalliita investointeja. TAYS:n leikkausrobotti maksoi noin 1,5 miljoonaa euroa. Huoltokustannukset arvioitiin vuonna 2010 olevan noin 200 000 euroa vuodessa ja robottileikkauksissa käytettävät instrumentit maksoivat tuolloin noin 1000 euroa leikkausta kohti. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan robotin pitäisi ahkeroida noin 500 leikkausta vuodessa ollakseen kannattava hankinta. Toisen arvion mukaan noin 300 leikkauksella vuodessa robottileikkaukset saadaan kannattavaksi. (Vehmanen 2010; Kaipia – Pétas 2012.)

Miten leikkausrobotti toimii?

Robotiksi kutsutaan yleensä laitetta, joka toimii itsenäisesti tietyn ohjelman mukaan tai reagoi itseohjautuvasti erilaisissa tilanteissa. Tämän määritelmän mukaan leikkausrobotti ei ole nimestään huolimatta robotti, sillä se siirtää konsolin ääressä toimivan kirurgin käsien liikkeet potilaan kohdalla olevien instrumenttien päähän, eikä perinteisen robotin lailla toimi automaattisesti tai itsenäisesti. Vaikka laitteistolla voitaisiin käytännössä tehdä etäleikkauksia, työskentelee kirurgi yleensä ohjauskonsolin äärellä samassa leikkaussalissa jonkin matkan päässä leikattavasta potilaasta. Robotti-instrumenttien liikelaajuus on skaalattu ja siihen on kehitetty tärinänpoisto. Näin robotin toiminta saadaan sulavaksi ja hallituksi. (Kaipia – Pétas 2012.)

Kuva 1. Ohjauskonsolin kolmiulotteinen ruutu/TAYS Kuva 2. Leikkausrobottityöskentelyä/TAYS

Mitä leikkausrobotilla voidaan leikata?

Robotilla voi periaatteessa teknisistä lähtökohdista katsoen tehdä kaikenlaisia leikkauksia. Pienemmissä toimenpiteissä robotin käyttö ei kuitenkaan ole järkevää, koska pelkkiin leikkausvalmisteluihin kuluu robottileikkauksissa paljon aikaa. Myöskään aivokirurgian osalta leikkausrobottien käyttöä ei nähdä perusteltuna siitä aiheutuvien lisäkustannusten vuoksi. Toisaalta tieteellinen näyttö robottileikkausten eduista erityyppisissä leikkauksissa on vielä puutteellista. (Vehmanen 2010; Kaipia – Pétas 2012.)

Leikkausrobottityöskentelyn hyödyt ja haasteet

Potilaan näkökulmasta leikkausrobotin käytöllä on useita hyötyjä avokirurgiaan verrattuna. Leikkauksen aikainen verenhukka, komplikaatiot ja postoperatiiviset tulehdukset ovat vähäisempiä. Särkylääkkeiden käyttö pienenee ja toipuminen on yleensä nopeampaa. Robotin avulla voidaan myös leikata potilaita, joiden leikkaaminen tähystyskirurgisesti on vaikeaa. Tällaisia potilaita ovat esimerkiksi ylipainoiset henkilöt. Kirurgin näkökulmasta leikkausrobotin vahvuuksia ovat hyvä kuvan laatu ja näkyvyys leikkausalueelle sekä instrumenttien liikkuvuus. Robotin "kädessä" instrumentit kääntyvät kuin ihmisen ranteet. Näin esimerkiksi ompeleiden laittaminen tapahtuu yksinkertaisesti ja nopeasti ja ihmiskäden kaltaiset liikkeet mahdollistavat tarkan työskentelyn myös anatomisesti ahtaissa ja vaikeissa paikoissa. (Vehmanen 2010; Kaipia – Pétas 2012.)
Robottityöskentelyssä leikkauksen eteneminen näkyy millimetrin tarkkuudella ohjauskonsolin kolmiulotteisessa ruudussa. Kirurgin haasteena tässä on kuitenkin se, että häneltä puuttuu suora näppituntuma potilaan kudoksiin. Leikkausrobottityöskentely edellyttääkin pitkäjänteistä ja kärsivällistä opettelua. Tähän sisältyy kuivaharjoittelu ennen ensimmäistä leikkausta. Leikkausrobottityöskentelyn käyttöönotto edellyttää pitkän koulutusjakson vuoksi hoitohenkilökunnalta pitkäjänteistä sitoutumista ja saumatonta kommunikointia. Pelkästään robotin valmistelu leikkausta varten on tarkkuutta vaativaa tiimityötä. Toisaalta robottityöskentelyssä leikkausajat ovat lyhentyneet sitä mukaa kun lääkärit ovat tulleet tutuiksi robotin leikkauskäytön kanssa. (Vehmanen 2010.)

Tulevaisuuden näkymät?

Kulkevatko robotit tulevaisuudessa kirurgien apuna kaikissa leikkauksissa? Teknisesti tämä olisi jo mahdollista, mutta toinen asia on, kuinka järkevää kalliin robotin käyttö on erityyppisissä leikkauksissa. Tällä hetkellä kehityksen kohteena näyttää olevan ihoon tehtävien viiltojen määrän minimoiminen ja instrumenttien kehittäminen taipuisiksi, ehken mustekalamaisiksi monilonkeroisiksi apuvälineiksi. Nykyiset instrumentit ovat vielä varsin suoria ja jäykkiä. Toisaalta teknologiahuuman pyörteissä on hyvä aina muistaa, että leikkausrobottikin on vain yksi apuväline muiden apuvälineiden joukossa. (Vehmanen 2010.) Kustannustason kehityksen näkökulmasta suotavaa olisi, että nykyisin käytössä olevan da Vinci –leikkausrobotin lisäksi terveysteknologiamarkkinoille tulisi muitakin laitteistoja, jotta leikkausrobottien hinta saataisiin laskuun ja niiden käytettävyyttä parannettua. (Kaipia – Pétas 2012; da Vinci 2017.)

Kirjallisuuslähteet

Vehmanen, Mari 2010. Robotti tuli taloon. Kirurgia. Suomen Lääkärilehti 23/2010 vsk 65.
aipia, Antti – Pétas, Anssi 2012. Robottikirurgia yleistyy urologiassa. Suomen Lääkärilehti 44/2012 vsk 67.
da Vinci surgery 2017. Verkkodokumentti: <http://www.davincisurgery.com/> Luettu 7.3.2017.