...

Selkäydin alkaa kaularangasta ja päättyy ensimmäisen lannenikaman kohdalle, jonka jälkeen se jakaantuu erillisiksi hermojuuriksihermosäikeiksi. Myös kaula- ja rintarangan alueella selkäytimestä erkanee hermojuuria hermosäikeitä ja ne poistuvat selkäydinkanavasta nikamien välistä. Selkäydinkanavaa suojaa luukalvo ja kovakalvo, joiden välissä on epiduraalitila, jossa on laskimoita ja rasvakudosta. Kovakalvon sisäpuolella on vielä lukinkalvo, jonka sisäpuolella on selkäydinnestettä. Selkäydin ja selkäytimen hermot “uivat” tämän nesteen, likvorin, sisällä, mikä suojaa niitä ulkoisilta tärähdyksiltä.

...

Selkäydinnestetila ja sitä suojaavat kalvot jatkuvat ylös aivojen ympärille asti. Likvor on jatkuvassa liikkeessä ja imeytyy muualle elimistöön vähitellen kalvojen kautta. Aivojen kammiot muodostavat sitä koko ajan lisää, jotta selkäydinnestetilan paine pysyy koko ajan vakiona. (Nienstedt Walter, 2008, Ihmisen fysiologia ja anatomia)   

MRI-myelografia

Perusteet

MRI-myelografia on tutkimus, jossa ionisoimatonta varjoainetta laitetaan injektoidaan selkäydinnestetilaan ja siten saadaan tarkempi kuva selkäydinkanavan, selkäytimen ja hermokanavien rakenteesta. Sillä pystytään myös havainnoimaan nikamien ja välilevyjen rakennetta. Tällä kuvantamisella voidaan myös pyrkiä paikallistamaan duuran rakenteen repeämisestä johtuvia selkäydinnestevuotoja. MRI-myelografia tehdään usein silloin, jos tavallinen CT- tai MRI-tutkimus ei paljasta ongelmaa, joka liittyy selkäytimeen, selkäydintilaan tai selkäytimestä lähteviin hermokanaviin. Myelografia voidaan toteuttaa myös CT-kuvantamisella, mutta siinä potilas altistuu ionisoivalla säteilylle, toisin kuin MRI:ssä. (American Society of Neuroradiology, 2012-2013, Myelography)       

...

MRI-myelografia tutkimus aloitetaan syöttämällä varjoainetta selkäydin nestetilaaninjektoimalla varjoainetta (gadolinium) selkäydinnestetilaan. Se tehdään syöttämällä pistämällä ensin ohut neula nikamien välistä kova- ja lukinkalvon läpi selkäydinnestetilaan. Tyypillisesti se tämä tehdään lannerangan nikamien kohdalta, mutta jos kuvattavana kohteena on yläselkä, voidaan pisto tehdä myös kaulanikamien C1/C2 välistä. Lannerangan Pistoa lannerangan nikamien kohdalla suositaan sen vuoksi, että siellä ei ole enää selkäydintä, vaan se on muuttunut hermoviuhkaksi, johon neula jossa neulalla ei niin helposti aiheuta vaurioitaaiheuteta hermovaurioita. Kaularangan alueella on selkäydin, joka on herkkä vaurioille. Tämän vuoksi C1/C2-pistoksessa käytetään fluoroskopiaa avustamaan neulan viemisessä selkäydinnestetilaan. Kun neuroradiologi on saanut syötetty neulan selkäydinnestetilaan, tarkistetaan, että neulasta alkaa valua kirkasta likvoria. Tällä varmistetaan, että neula on selkäydinnestetilassa. Varmistuksen jälkeen neulaan liitetään ruisku ja sen sisältämä varjoaine ruiskutetaan likvortilaan.

...