| Table of Contents |
|---|
...
Ensimmäinen tunnettu ERCP- tutkimus on tehty vuonna 1968 yhdysvaltalaisen lääkärin William McCunen toimesta. Suuremmalle joukolle tutkimusmenetelmä tuli tutuksi vuonna 1970, kun japanilainen Oi Itaru kehitteli pohjukaissuolen tähystystä ja siinä samalla ERCP- tutkimusta. Seuraavan vuosikymmenen aikana tekniikka otettiin käyttöön ympäri maailmaa eri sairaaloissa, kun huomattiin mitä kaikkia eri hyötyjä uudesta tekniikasta löytyi. Suom. essa Suomessa ERCP:tä alettiin käyttää vuonna 1974. Alkuaikoina ERCP:tä tehtiin ainoastaan diagnostisena toimenpiteenä, mutta endoskooppisen sfinkterotmian (jonkin kehon sulkijan eli sfinkterin halkaiseminen lääketieteellisesti) yleistyessä, menetelmää alettiin käyttää myös hoidollisena toimenpiteenä mm. sappi- ja haimateiden kivien poistamiseen. MRI:n eli magneettikuvauksen yleistyessä 2000-luvun puolella, on ERCP:n käyttö kuvantamistoimenpiteenä menettänyt huomattavasti suosiotaan, mutta hoidollisena toimenpiteenä se on edelleen laatuluokkaa.
...
Läpivalaisuun käytetään enimmäkseen C-kaari röntgenlaitetta, jolla pystytään hyvän liikkuvuutensa ansiosta ottamaan kuvia monesta eri suunnasta. Digitaalisuuden kehittyessä kuvien laatu on kehittynyt ja lääkäri pystyy halutessaan tarkkailemaan näytöltä reaaliaikaisesti sappi- ja haimateiden täyttymistä varjoaineella. Normaalissa kuvauksessa toimenpide ei vaadi röntgenkuvaukseen erikoistuneen radiologin tai röntgenhoitajan paikallaoloa, mutta vaikeissa tilanteissa hekin voivat olla mukana toimenpiteessä.
Kuva 1. ERCP-tutkimuksen yhdeydessäyhteydessä otettu röntgenkuva, jossa näkyy kontrastiaineen täyttämä haimatiehyt (W).
...
ERCP:tä voidaan käyttää diagnostisena tutkimuksena jos potilaalla ilmenee ihon keltaisuutta, jonka yhteydessä todetaan useimmiten laajentuneet sappitiet. Toimenpiteen herkkyys ja tarkkuus keltaisuuden syyn selvittämiseen on todella hyvä ja syyn selvittämisen lisäksi on mahdollista myös avata tukos eri tavoilla. ERCP:n riskit ovat kuitenkin sen verran suuret että tutkimusta pyritään käyttämään koko ajan vähemmän ja vähemmän.
Kuva 2. Duodenoskooppi eli tähystin jota käytetään ERCP- toimenpiteessä.
Tutkimuksen avulla pystytään diagnosoimaan krooninen haimatulehdus ja määrittämään sen vaikeusaste luokittelemalla tulehduksen haimatiehyeisiin aiheuttaneet vauriot. Samalla pystytään myös lievittämään tulehduksen aiheuttamaa kipua mm. laajentamalla tiehyiden kaventumia isommiksi.
...
ERCP:n suurin etu muihin vatsan alueen kuvantamismenetelmiin on mahdollisuus näytteiden ottoon ja toimenpiteiden tekemiseen tutkimuksen yhteydessä. ERCP:tä käytetään nykyään enemmän hoitotoimenpiteissä, kuten tähystyksen yhteydessä tehtävissä toimenpiteissä mm. sappikiven poistossa ja sappi- ja haimateiden laajennuksessa.
Kuva 23. Sappiteissä näkyvät sappikivet
Hyvänlaatuiset sappiteiden kaventumat voidaan tehdä pallolaajennuksen avulla. ERCP- toimenpiteen yhteydessä voidaan ottaa myös näytteitä haima- ja sappiteistä, joka auttaa haiman ja sappiteiden syövän havaitsemisen todennäköisyyttä.
Riskit
ERCP- tutkimuksen jälkeen noin puolilla potilaista ilmenee amylaasia eli haiman tuottaman ruoansulatusentsyymin pitoisuus veressä nousee. Tämä saattaa johtua haiman lievästä vaurioitumisesta, mutta pitoisuus laskee yleensä muutamassa päivässä normaaliin arvoonsa. Yleisin tutkimuksen jälkeinen komplikaatio on haimatulehdus, joka ilmenee noin 2-5 prosentilla potilaista. Haimatulehdus on kuitenkin erittäin harvoin vaarallinen ja vain pieni osa tulehduksista aiheuttaa pysyviä haittoja. Tulehdus saattaa syntyä esim. sfinkterotomian yhteydessä tapahtuneesta haimateiden vaurioitumisesta, haimateiden ylitäyttymisestä tai toistuvasta kanyloinnista.
Muita harvinaisempia komplikaatioita ovat mm. verenvuoto, sappitietulehdus, pohjukaissuolen puhkeama sekä erilaiset sydän- ja keuhkohaitat. Riski komplikaatioiden saannille on suurempi, jos tutkimuksen yhteydessä tehdään jokin toimenpide. Sydämeen ja keuhkoihin liittyvät komplikaatiot ovat suurimpia kuolleisuutta aiheuttavia tekijöitä, mutta näitä komplikaatioita ilmenee lähinnä vanhuksilla ja sairailla ihmisillä.
Tutkimuksen riskit liittyvät paljon potilaan, lääkärin ja sairaalan ominaisuuksista sekä itse tehtävästä toimenpiteestä. Myös potilaan sairaudet, ikä ja anatomia vaikuttavat itse toimenpiteeseen ja sen riskeihin. Erilaisia potilaaseen liittyviä riskejä voidaan vähentää karsimalla tarkasti toimenpiteeseen otettavat potilaat ja samalla välttää turhia ERCP- tutkimuksia.
Suomessa tehtävät ERCP- toimenpiteet on keskitetty suuriin sairaaloihin, sillä lääkärin olisi hyvä tehdä ainakin yksi leikkaustoimenpide viikossa, säilyttääkseen rutiininomaisen tason leikkauksissa. Lisäksi lääkärin tulisi suorittaa ainakin 200 ERCP- tähystystä ennen kuin hänelle syntyy rutiininomainen taso tehtäviin leikkauksiin. Radiologiset tutkimusmenetelmät kehittyvät niin kovaa vauhtia että lääkärien tulee päivittää tietojaan ja taitojaan jatkuvasti.
Ennen ERCP- tutkimusta
Potilaan on hyvä olla syömättä ja juomatta tutkimusta edeltävänä iltana kello 24 jälkeen, jotta vatsa olisi tyhjä. Lääkäri kertoo yleensä etukäteen voiko omat lääkkeet ottaa aamulla vai ei. Myös kaikki korut ja muut metalliset esineet tulee ottaa pois, koska tutkimuksessa käytetään röntgensäteilyä. Tutkimusosastolla potilaalle laitetaan käteen kanyyli, jolla annetaan laskimonsisäinen nestetiputus ja mahdollisesti myös antibioottia tulehdusriskin ehkäisemiseksi sekä rahoittavia lääkeaineita.
Potilaalle annetaan juotavaksi nestettä joka auttaa rikkomaan syljen ilmakuplia, koska ilmakuplat häiritsevät tutkimuksen aikana näkyvyyttä. Tutkimuksen alussa potilaan nielu puudutetaan sumutettavalla puudutusaineella, jotta tähystinputken nieleminen olisi helpompaa. Tämän jälkeen potilas ohjataan oikeaan asentoon ja hänelle annetaan rauhoittavia lääkkeitä. Suurin osa toimenpiteistä tehdään potilaan ollessa hereillä.
ERCP- tutkimuksen jälkeen
Toimenpiteen jälkeen potilas on vuodelevossa n. kahdesta tunnista yön yli seuraavaan päivään, riippuen siitä miten vaativa toimenpide on ollut, sekä onko tutkimuksen jälkeen tullut esiin joitakin komplikaatioita. Vuodelevossa ollessaan potilaan tilaa tarkkaillaan jatkuvasti. Tutkimuksen jälkeen esiintyviä mahdollisia komplikaatioita voivat olla mm. kova mahakipu, oksentelu ja lämpöily. Mikäli vatsakipuja tai pahoinvointia ei ilmene, potilas saa syödä ja juoda rajoituksetta neljä tuntia tutkimuksen jälkeen. Tutkimuksen jälkeen myös kurkku voi olla kuiva ja hieman kipeä parin päivän ajan. Tähän voi auttaa lämpimän veden juonti ja kurlaus suolan kera. Potilaalta otetaan myös verikokeet tutkimuksen jälkeen mahdollisten komplikaatioiden poissulkemiseksi.
Potilaalla tulee olla mukana saattaja kotiutuessa sairaalasta mm. sen takia että autolla ajaminen on kielletty 24h toimenpiteen jälkeen, kuten myös työskentely töissä. Kotiutumisen jälkeen loppupäivä tulisi viettää kotona leväten ja välttää painavien esineiden nostamista 48h toimenpiteestä. Lisäksi mm. aspiriinin ja ibuproteiinin käyttö ei ole sallittua.
Ihmiset joilla on vakavia sydänongelmia ja vanhemmat ihmiset joilla on kroonisia sairauksia, kärsivät todennäköisesti useammin näistä toimenpiteen jälkeisistä ongelmista.
Lähteet:
Wikipedia ERCP http://fi.wikipedia.org/wiki/Endoskooppinen_retrogradinen_kolangiopankreatikografia Luettu 20.10.2014
Gastrolab - Kysymyksiä ja vastauksia: ERCP http://www.gastrolab.net/ksqexerf.htm Luettu 21.10.2014
Lääkärilehti - Mitä uutta ERCP-toimenpiteissä? http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/2012/nosto46_2.pdf Luettu 21.10.2014
WebMD ERCP http://www.webmd.com/digestive-disorders/endoscopic-retrograde-cholangiopancreatogram-ercp Luettu 22.10.2014
Potilasohje ERCP-tutkimukseen tulevalle http://www.epshp.fi/files/4067/Potilasohje_ERCP_-tutkimukseen_tulevalle.pdf Luettu 29.10.2014