Detektorityypit
Digitaalisen kuvantamisen detektorityypit jaetaan suoraan ja epäsuoraan digitaaliseen kuvantamiseen. Suoradigitaaliseen kuvantamiseen kuuluu taulukuvailmaisimet sekä langattomat kannettavat detektorit. Epäsuoran kuvastamisen puolelle kuuluvat kuvalevykuvantaminen, jonka kuvanlukuun käytetään erillistä kuvanlukijaa sekä cesiumpohjainen ilmaisin. Suorakuvantamisessa röntgensäteily muutetaan suoraan sähköiseksi signaaliksi ja siitä edelleen digitaaliseksi tiedoksi. Epäsuorassa kuvantamisessa taas röntgensäteily muutetaan ensin valoksi ja siitä edelleen sähköiseksi signaaliksi.
Suoradigitaalinen kuvantaminen
...
Digitaalisuus tarkoittaa, että kaikki luvut esitetään nollina ja ykkösinä. Kuva tallennetaan kuvamatriisiksi, jossa jokainen kuvanalkio, pikseli, sisältää luvun joka on verrannollinen harmaasävyarvoon. Digitaalitekniikan perusyksikkö on bitti. Yhdellä bitillä voidaan esittää kaksi harmaasävyarvoa, 0 ja 1, joista 0 vastaa mustaa pikseliä ja 1 valkeaa pikseliä. Kahdella bitillä voidaan esittää 4 harmaasävyarvoa. Lääketieteessä kuvat esitetään yleensä 12 bitillä, joten käytössä n. 4096 harmaasävyä.
...
Kuvalevykuvantaminen toimii epäsuorana kuvantamismenetelmänä kolmivaiheisesti; ensin kohdetta ja kuvalevyä eksponoidaan, sen jälkeen kuvalevy luetaan lukijassa ja lopuksi kuvalevy puhdistetaan seuraavaa eksponointia (kuvausta) varten erasoimalla se. Erasointi tapahtuu skannaamalla se kirkkaalla valolla, joka poistaa jäljelle jääneet viritykset ja tämän jälkeen kuvalevy on tyhjä ja valmiina seuraavaa kuvan ottoa varten.
: eksponointi, lukeminen ja erasointi. Kuvalevykuvantimessa säteily tallennetaan valoherkälle kuvalevylle, joka on valmistettu useimmiten cesiumjodidista. Kuvalevyä eksponoitaessa säteily absorboituu kuvalevylle, jolloin saadaan kuvalevyn elektronit virittymään. Absorboitunut energia tallentuu kuvalevyn kiderakenteisiin latenttikuvaksi. Tämän jälkeen kuvalevy luetaan erillisellä lukijalaitteella eksponoinnin jälkeen, missä punainen lasersäde skannaa kuvalevyn ja purkaa atomien virityksen luettavaksi valomonistinputkella. AD- muunnin muuntaa viritykset digitaaliseksi kuvaksi, jonka jälkeen kuva on muokattavissa ja tallennettavissa sähköiseen tietokantaan. . Lopuksi kuvalevy puhdistetaan seuraavaa eksponointia (kuvausta) varten erasoimalla se. Erasointi tapahtuu skannaamalla se kirkkaalla valolla, joka poistaa jäljelle jääneet viritykset ja tämän jälkeen kuvalevy on tyhjä ja valmiina seuraavaa kuvan ottoa varten.
Digitaalisen kuvastamisen hyödyt verrattuna analogiseen
Digitaalisen taulukuvailmaisimen ja perinteisen filmin erot ilmenevät lähinnä hinnassa ja helppokäyttöisyydessä. Digitaalisesti otetut kuvat saadaan sähköisesti suoraan tietokoneelle, jolle ne voidaan tallentaa, tarvittaessa editoida ja lähettää eteenpäin. Prosessi on nopeampi eikä kuvan kehittämiseen tarvita kemikaaleja ja erillisiä filmejä. Nopeamman prosessin ansioista myös säteilyannokset jäävät pienemmiksi. Oikein otettuna paras kuvanlaatu saadaan perinteisellä filmillä mutta digitaalisten kuvien laatu on tasaisempaa ja riittävän tarkkaa. Analogisen laitteiston asentaminen ja huolto on digitaalista halvempaa, mutta yksittäiset kuvat tulevat halvemmaksi digitaalisesti otettuna. Näiden lisäksi taulukuvailmaisimet ovat kevyempiä, kestävämpiä ja kooltaan pienempiä.
...
Linkit
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/76492/silen_salla.pdf?sequence=1
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/25946/Kroger_Jenni.pdf?sequence=1
http://physicomedicae.fi/julkaisut/muut-julkaisut/80-digikuvaus-ja-annokset.html
http://www.tekniikka.oamk.fi/~jjauhiai/opetus/mittalaitteet/mittalaitteet07-v1.1.pdf
http://www.tekniikka.oamk.fi/~jjauhiai/opetus/mittalaitteet/rontgen.pdf