...
Aaltojen järjestyksen tarkastelu on hyvä keino tutkittaessa rytmihäiriöitä. Aaltojen muodon tarkastelu antaa tietoa sydämen lihasseinän rakenteesta ja patologisista muutoksista esim. paksuuntuminen (hypertrofia), arpeutuminen (sydäninfarkti tai tulehduksen jälkitila) ja laajemmalle levinnyt sidekudoslisäys (fibroosi). Aaltomuotojen vaihtelun suuruus ja vaihtelu ajan suhteen kertovat puolestaan sydänsairauden vakavuusasteesta ja kehitysvaiheesta.
EKG-rekisteröinti
Potilaaseen kytketään sähköä johtavat elektrodit kytkentäkaavion mukaan ja piirtämällä syntyvät EKG-käyrät sovittuun järjestykseen yhtenäisellä tavalla. Perinteisesti käytetään 12 – kytkentää: 6 raajakytkentää ja 6 rintakytkentää. Kukin elektrodi rekisteröi sydämen sähköistä aktivaatiota eri suunnalta. Raajakytkennät sijaitsevat kaukana sydämestä ja katsovat sitä erikseen kunkin raajan suunnasta. Rintakytkennät sijaitsevat lähempänä sydäntä ja antavat raajakytkentöjä yksityiskohtaisemman kuvan. Tarkin tulos saadaan käyttämällä kaikkia kytkentöjä samaan aikaan. Lopullinen EKG käyrä saadaan yhdistelemällä näitä 12 eri käyrää.
...
Ensimmäinen heilahdus on P-aalto, joka kuvaa eteisen aktivoitumista. Tämän aallon jälkeen seuraa pieni tasainen väli, PQ-väli, jonka aikana supistumisimpulssi kulkee eteiskammiokimppua pitkin kammioihin. PQ-välin aikana mikään sydämen osa ei supistu tai relaksoidu, joten EKG-käyrä näyttää suoraa viivaa. Kammioiden supistusta kuvaa QRS- kompleksi., joka koostuu kolmesta eri jännitepiikistä (piikit Q, R ja S). QRS-kompleksin jälkeen seuraa taas hetken tasainen väli, ST-väli, jolloin kammiot pysyvät supistuneina. Viimeinen heilahdus EKG:ssä on T-aalto joka kuvaa kammioiden palautumista lepotilaan.
Rasitus-EKG
Rasitus saadaan aikaan suomessa useimmiten käytetyllä kuntopyörällä, juoksumatolla tai käsikammella. Polkemisen aikana vastusta lisätään vähitellen minuutin välein. Sydämen syke pyritään saamaan nopeaksi, 140–160 lyöntiä minuutissa.
...