Yhteenveto eri kuvantamismenetelmistä, kuten röntgen, tietokonetomografia, isotooppikuvantaminen, ultraääni ja magneettikuvaus. Verrataan eri piirteitä, kuten resoluutiota, energiankäyttöä ja kontrastia.

Resoluutio

Resoluution kannalta parhaimmasta päästä ovat tietokonetomografia , ultraääni ja magneettikuvaus , joilla parhaimmillaan päästään alle 1mm resoluutioihin. Ultraäänellä ei voi kuitenkaan kuvata esimerkiksi keuhkoja, koska ilmatäytteiset ontelot estävät kuvaamisen. Analoginen röntgen ja digitaalinen röntgen tulevat heti perässä resoluution suhteen sekä näiden jälkeen isotooppikuvaus noin 4-8mm resoluutiollaan. 

Resoluutio analogisen röntrgenin kohdalla on hiukan venyvä käsite, mutta jos ajattelee filmin rakenteessa olevat hopeabromidit kuvaelementeiksi päästään selkeästi alle 1mm resoluutioihin. Resoluutio myöskin riippuu kovasti kuvattavasta kohteesta ja valitun menetelmän soveltuvuudesta siihen.

Kontrasti

Kontrastikin vaihetelee jopa saman kuvausmenetelmän sisällä riippuen siitä mitä kuvataan. Parhaimmasta päästä kontrastin suhteen ovat magneettikuvaus ja tietokonetomografia. Molemmissa voidaan ohjelmallisesti (laskemalla)vaikuttaa kontrastiin ja yleensä kuvanlaatuun aika voimakkaastikin. Magneetissa kuitenkin parempi kontrasti, vaikkakin se vaihtelee laitteesta ja kuvauskohteesta riippuen.Tietokontomografiassa harmaasävyjen määrä on usein 4096 (12bittinen anturi). Saman bittimäärän anturi on useasti myös digitaalisessa rtg-laitteessa.

Analoginen röntgen pääsee noin 80 harmaansävyyn. Isotooppikuvauksen ja ultraäänikuvauksen resoluutio vaihtelee riippuen tilanteesta. 

säteilyannos

Ionisoivan säteilyn suhteen magneettikuvaus ja ultraäänikuvaus ovat vaarattomia, eli niissä ei käytetä säteilyä. Pienemmästä annoksesta isompaan lueteltuna muita kuvausmenetelmiä digitaalinen röntgen (5 uSv), analoginen röntgen (0,01-8 msV), tietokonetomografia (2-12mSv) ja isotooppikuvantaminen (25mSv).

Säteilyannos on riippuvainen kokonaistilanteesta, mitä kuvataan, millä kuvataa, miten tarkka kuva halutaan, mitä varjo- tai merkkiainetta käytetään, mutta suuntaa-antavat annokset on näin.

Pohdintoja

Potilaan kannalta magneettikuvaus on yleensä paras, se on vaaraton ja sillä nähdään suhteellisen hyvin kaikki tarpeellinen, mutta se ei välttämättä kuitenkaan ole paras. Sairaalan ja yhteiskunnan kannalta magneettikuvaus on kallis ja siksi sitä yleensä joutuu odottamaan. Toinen potilaalle hyvä on ultraääni kuvaus, hyvän kuvan ultraäänen turvallisuudesta antaa se, että sitä käytetään sikiötutkimuksissa. 

Ionisoivaa säteilyä käyttävät kuvaksetkin ovat turvallisia ja oikein käytettynä niistä saa tarvittavan tiedon, mutta tt-kuvaa ei voi kovin usesti ottaa samasta potilaasta räteilyrasituksen takia.