...
Kuva voidaan muodostaa staattisena röntgenkuvana, tai elävänä läpivalaisukuvana ja se voi olla analoginen tai digitaalinen. Digitaalinen kuvaus on suurelta osin syrjäyttämässä analogista kuvausta. Digitaalista kuvaa ei tarvitse teettää, vaan sitä voidaan tarkastella suoraan tietokoneen näytöltä. Digitaalisessa kuvantamisessa yleisin reseptori on kuvalevy, jonka toiminta perustuu useimmin europiumilla aktivoituun bariumfluorobromidiin tai -jodidiin, joihin syntyy röntgensäteilystä viritystiloja. Nämä viritystilat skannataan tietokoneelle kuvanlukijalaitteella. Digitaalinen kuva tallentuu tietokoneelle kuvamatriisina, jossa numeroarvot kertovat jokaisen kohdan kirkkaustiedon. Kuvaa ei tarvitse esittää numeroina, vaan tietokone muuttaa sen röntgenkuvaksi. Kuvamatriisin etu on se, että tietokoneella on mahdollista muuttaa kuvan kirkkautta ja eri numeroalueiden kirkkauseroja. Tämän takia kuvan kirkkaus on säädettävissä aina oikeaksi, eikä yli- tai alivalotettuja kuvia periaatteessa tule.
Miten tietokonetomografiakuva muodostuu?
Tietokonetomografiassa röntgenkuva muodostuu periaatteessa samalla lailla, kuin normaalissakin digitaalisessa röntgenkuvauksessa, mutta CT-kuvauksessa kuvattavaa kohtaa ei esitetä 2 ulotteisena. CT-kuvauksessa potilaasta kuvataan useita ohuita leikkeitä, jotka saadaan tehtyä siirtämällä kuvattavaa potilasta leikkeen paksuuden verran kuvausten välissä. Potilaan siirron lisäksi tietokonetomografialaite ottaa jokaista leikettä varten satoja kuvia erisuunnista potilaan ympäriltä. Tyypillisesti leikepaksuus on 1-10mm.
Kuvattuja leikkeitä käyttäen voidaan muodostaa tietokoneella koko kuvatun kohteen kattavana 3-ulotteisena mallina, tai valinnaisen kokoisena leikkeiden yhdistelmänä valitusta kohdasta. Tämä mahdollistaa tarkan tutkimisen halutusta kohdasta, sekä mahdollistaa tiheyksien ja eri kohteiden etäisyyksien tarkan havainnollistamisen.
Lähteet
...