Röntgensäteilyn vaikutus soluihin ja kudoksiin
Röntgensäteily, jota syntyy natiiviröntgen- ja TT-kuvantamisessa, on sähkömagneettista säteilyä ja se on yksi ionisoivan säteilyn tyypeistä. Ionisoiva säteily on suurienergiaista säteilyä, joka muodostuu fotoneista tai hiukkasista. Ionisoiva säteily kykenee rikkomaan DNA-ketjun, joka kantaa solun perimäkoodia.
...
Yksittäiset solukuolemat ei välttämättä aiheuta mitään vaikutuksia ihmiselle, sillä ympärillä olevat terveet solut yleensä korvaavat nopeasti menetettyjä soluja. Solu, jossa on virheellinen perimäkoodi siirtää tämän koodin tytärsoluihin, jolloin voi syntyä solukko jossa sen kaikilla soluilla on sama perimävirhe. Myöhemmin tästä perimämuutoksesta voi aiheutua esimerkiksi syöpäkasvain. Kudokset, jotka uusiutuvat jatkuvasti vaurioituvat herkästi suuren säteilyannoksen vaikutuksesta. Tällaisia kudoksia ovat mm. limakalvot, iho ja luuydin.
Tietokonetomografiassa potilas altistuu suuremmalle säteilyannokselle kuvantamismenetelmästä johtuen, jolloin potilaalle syntyvien kudosvaurioiden mahdollisuus on suurempi kuin natiiviröntgenkuvantamisessa.
Säteily ja raskaus
Vilkkaasti jakautuvasta solukosta johtuen sikiö on hyvin altis säteilyn aiheuttamille haittavaikutuksille. Usein aivan alkuvaiheen eli ensimmäisen kolmen viikon aikana tapahtunut säteilyaltistus johtaa ensisijaisesti alkion kuolemaan kehityshäiriön sijasta. Näiden viikkojen jälkeen säteilyn vaikutus sikiöön riippuu säteilyn voimakkuudesta annosnopeudesta sekä raskauden vaiheesta. (Wendla Paile, STUK)
...
Raskauden aikana tapahtunut säteilyaltistus ei, sädehoitoa lukuunottamatta, anna kuitenkaan aihetta raskauden keskeytykselle. Aina ennen röntgenkuvausta naispuoliselta henkilöltä tulisi kysyä raskauden mahdollisuudesta. Jos nainen on raskaana, tulee harkita voiko kuvausta siirtää tai voisiko kuvauksen tehdä jollain toisella kuvausmenetelmällä. Jos tämä ei ole mahdollista, tutkimus tulee tehdä niin, että sikiön annos jää mahdollisimman pieneksi. (Wendla Paile, STUK)
Allergiat natiiviröntgen- ja TT-kuvantamisen yhteydessä
Röntgentutkimuksissa tulisi selvittää potilaan mahdolliset yliherkkyydet käytettäviä varjoaineita vastaan. Mm. suonensisäisenä varjoaineena käytettävä jodi voi aiheuttaa yliherkkyyttä ja pahimmillaan johtaa anafylaktiseen shokkiin. TT-tutkimuksissa, joissa käytetään varjoainetta suositellaan pitämään koko tutkimuksen ajan kanyyliä tai katetria. Sen avulla pystytään antamaan lääkitystä nopeasti, jos yliherkkyysoireita esiintyy.
Jodipitoinen varjoaine poistuu elimistöstä munuaisten kautta, joten munuaissairaudet voivat estää niiden käytöt TT-tutkimuksissa. Riittävästä nesteytyksestä tulee myös huolehtia ennen ja jälkeen tutkimuksen, jotta nopeutetaan varjoaineen poistumista elimistöstä.
Suojavaatteissa käytetyt materiaalit voivat olla allergisoivia. Yleisesti käytössä on luonnonkumi. Luonnonkumiallergiaa esiintyy 1-2% suomalaisista.
Röntgentutkimusten säteilyannokset
Suomessa tehdään lähes 4 miljoonaan röntgentutkimusta joka vuosi. Yleisimpiä ovat hampaiden ja keuhkojen röntgentutkimukset. Keuhkokuvauksien tyypillinen säteilyannos on 0,1 mSv, joka vastaa Helsingin seudulla omakotitalossa asuvan henkilön huoneilman radonista 2-3 viikon aikana saamaa säteilyannosta. Myös pelkkänä taustasäteilynä suomalainen altistuu 0,1 mSv:n annokselle 12 päivän kuluessa.
...
Tietokonetomografiakuvauksissa säteilymäärät on selvästi natiiviröntgentutkimuksia suurempia, koska niissä otetaan kymmeniä/satoja röntgenkuvia.
Taulukko 1. Röntgentutkimusten määriä Suomessa vuodessa ja niiden säteilyannoksia.
Taulukko 2. Natiivinröntgen- ja TT-kuvauksien annosmääriä eri tutkimuksissa.
Taulukko 3. Suomalaisten keskimääräisen säteilyannoksen jakautuminen.
Röntgensäteilyn annosrajat henkilökunnalle
Säteilytyötä tekevän annosraja on viiden vuoden aikana 100 millisievertiä, jolloin vuosittainen annos saisi olla keskimäärin 20 millisievertiä. Yhden vuoden aikana säteilyannos ei saa kuitenkaan ylittää 50 millisievertiä. Henkilöille, jotka eivät työskentele säteilytyössä, säteilyannos ei saa ylittää 1 mSv vuodessa. Säteilyturvakeskus valvoo työntekijöille aiheutuvan röntgensäteilyn määrää. Työntekijöiden säteilyaltistusta seurataan henkilökohtaisilla säteilyannosmittareilla, joiden mittausarvot tallennetaan Säteilyturvakeskuksen (STUK) ylläpitämään annosrekisteriin. Eräs Säteilyturvakeskuksen hyväksymä kaupallista mittauspalvelua tarjoava yritys on Doseco Oy.
Röntgenlaitteiden luvat
Suomessa ionisoivan säteilyn käyttö edellyttää säteilylain (592/1991) 16 §:n mukaista turvallisuuslupaa. Lupa haetaan kirjallisesti Säteilyturvakeskukselta (STUK) ja siinä on esitettävä, että säteilylähteiden käsittely, säteilylähteet ja turvallisuusvarusteet, käyttötilat ja säteilysuojaukset, turvajärjestelyt, säteilyn käyttöorganisaatio ja turvaohjeistus ovat lainsäädännön määräyksen mukaiset.
...
Mikäli lupahakemus hyväksytään, STUK myöntää luvaan yleensä toistaiseksi voimassa olevana, mutta se voi olla myös määräaikainen. Jos säteilylähteen käytössä tapahtuu muutoksia, on STUK:lle ilmoitettava asiasta kahden viikon kuluessa. Muutoksia ovat mm. käytöstä poistaminen ja turvallisuudesta vastaavan johtajan vaihtuminen
Säteilyltä suojautuminen
Kuten säteilylaki sanoo, on kaikki henkilöt aina suojattava hajasäteilyltä ja turhaa säteilyä tulisi välttää. Tämän vuoksi röntgenhuoneeseen otetaan mieluiten aina vain potilas, mutta joissain erityistilanteissa, kuten lasten kohdalla, mukaan saatetaan ottaa yksi omainen.
Röntgensäteily läpäisee huonosti rautaa ja kuparia ja erityisen huonosti lyijyä. Juuri lyijyä hyödynnetään säteilyltä suojautumiseen. Kahden millimetrin lyijykerros röntgenhuoneen seinässä riittää vaimentamaan sironneen röntgensäteilyn lähes täysin. Myös 20 senttimetrillä tiiliseinää saavutetaan sama tulos.
Röntgenhuone Natiiviröntgen- ja TT-kuvaushuoneet on jaettu valvonta- ja tarkkailualueeksitarkkailualueiksi. Valvonta-alue on itse kuvausalue, jossa noudatetaan erityisiä turvaohjeita. Alueelle on rajoitettu pääsy. Tarkkailualue on taas alue, jossa tarkkaillaan valvontahuonetta ja joka on röntgensäteilyltä suojattu. TT-kuvausalue on eroteltu tarkkailualueesta ovella, kun taas natiiviröntgenkuvantamisalue voi olla eroteltu pelkällä pleksillä.
Valvontahuoneesta poistutaan tutkimusten ajaksi aina kun se on mahdollista. Kuitenkin jos kuvausten aikana jonkun pitää alueella olla, esimerkiksi vanhemman lapsen tukena, hänet suojataan esimerkiksi huolellisesti mm. lyijykumiesiliinalla ja -käsineillä. Myös kuvattava suojataan mahdollisuuksien mukaan.
...
Kuva 2. Suojaus potilaalle
Röntgenturvallisuus työntekijän näkökulmasta
HUS:ssa, jokaisessa röntgenyksikössä on nimetty Säteilyn käytön turvallisuudesta vastaava johtaja. Hänen tehtäviään ovat mm.:
...
Käytännössä heidän mukaansa Säteilyturvakeskus valvoo säteilyturvallisuutta ja työsuojelupari muuten työoloja. Säteilyturvakeskus käy noin kerran vuodessa tekemässä huoneissa säteilymittauksia kuvausten aikana ja tässä yksikössä ei oltu todettu puutteita huoneiden suojissa. DOSI-metri on ollut myös muutaman kerran käytössä, mutta heidän yksikössään ei ole todettu tarvetta jatkuvaan käyttöön. Tämä johtuu siitä, että mittauksissa on tullut esille niin pieniä arvoja, etteivät ne ole työntekijöiden terveydelle haitallisia.
Potilasasiakirjat ja röntgenkuvaus
Potilasasiakirjoilla tarkoitetaan hoitopaikassa laadittuja tai sinne saapuneita asiakirjoja tai teknisiä tallenteita, jotka sisältävät tietoa potilaan terveydentilasta tai muista henkilökohtaisista tiedoista. Potilasasiakirjoja käytetään potilaan hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa. Potilasasiakirjoihin luetaan esimerkiksi potilaskertomukset, röntgen-, ultraääni- ja magneettikuvat, ajanvaraus- ja potilaspäiväkirjat jne.
...
http://www.finlex.fi/data/normit/25457-ST3-3.pdf