ERCP eli endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia on lääketieteellinen tähystystoimenpide, jota käytetään sappi- ja haimateiden kuvaukseen. Kuvauksen ohessa pystytään tekemään myös erilaisia hoitotoimenpiteitä ja näytteenottoja ja nykyään suositellaankin, että kuvaus tehdään ainoastaan jos samalla tehdään jokin toimenpide. Suomessa suoritetaan noin 2000 ERCP- kuvausta vuosittain.
Historia
Ensimmäinen tunnettu ERCP- tutkimus on tehty vuonna 1968 yhdysvaltalaisen lääkärin William McCunen toimesta. Suuremmalle joukolle tutkimusmenetelmä tuli tutuksi vuonna 1970, kun japanilainen Oi Itaru kehitteli pohjukaissuolen tähystystä ja siinä samalla ERCP- tutkimusta. Seuraavan vuosikymmenen aikana tekniikka otettiin käyttöön ympäri maailmaa eri sairaaloissa, kun huomattiin mitä kaikkia eri hyötyjä uudesta tekniikasta löytyi. Suom. essa ERCP:tä alettiin käyttää vuonna 1974. Alkuaikoina ERCP:tä tehtiin ainoastaan diagnostisena toimenpiteenä, mutta endoskooppisen sfinkterotmian (jonkin kehon sulkijan eli sfinkterin halkaiseminen lääketieteellisesti) yleistyessä, menetelmää alettiin käyttää myös hoidollisena toimenpiteenä mm. sappi- ja haimateiden kivien poistamiseen. MRI:n eli magneettikuvauksen yleistyessä 2000-luvun puolella, on ERCP:n käyttö kuvantamistoimenpiteenä menettänyt huomattavasti suosiotaan, mutta hoidollisena toimenpiteenä se on edelleen laatuluokkaa.
Toteutus
ERCP- tutkimuksessa käytetään hyväksi duodenoskooppia eli tähystintä joka katsoo sivulle. Tähystin viedään suun, nielun, ruokatorven ja mahalaukun kautta pohjukaissuoleen, jossa sijaitsee pohjukaissuolinysty. Vanhanaikaisessa menetelmässä tähystimen avulla ohut putki eli katetri viedään sappi- ja haimateihin tai molempiin ja niihin ruiskutetaan katetrin kautta varjoainetta, joka sitten röntgenkuvataan. Kuva näyttää tarkasti sappi- ja haimateiden ulkomuodon ja tiehyissä olevat ahtaumat ja kivet.
...