Versions Compared

Key

  • This line was added.
  • This line was removed.
  • Formatting was changed.

...

Hyvänlaatuiset sappiteiden kaventumat voidaan tehdä pallolaajennuksen avulla. ERCP- toimenpiteen yhteydessä voidaan ottaa myös näytteitä haima- ja sappiteistä, joka auttaa haiman ja sappiteiden syövän havaitsemisen todennäköisyyttä.

 

Riskit

ERCP- tutkimuksen jälkeen noin puolilla potilaista ilmenee amylaasia eli haiman tuottaman ruoansulatusentsyymin pitoisuus veressä nousee. Tämä saattaa johtua haiman lievästä vaurioitumisesta, mutta pitoisuus laskee yleensä muutamassa päivässä normaaliin arvoonsa. Yleisin tutkimuksen jälkeinen komplikaatio on haimatulehdus, joka ilmenee noin 2-5 prosentilla potilaista. Haimatulehdus on kuitenkin erittäin harvoin vaarallinen ja vain pieni osa tulehduksista aiheuttaa pysyviä haittoja. Tulehdus saattaa syntyä esim. sfinkterotomian yhteydessä tapahtuneesta haimateiden vaurioitumisesta, haimateiden ylitäyttymisestä tai toistuvasta kanyloinnista.

Muita harvinaisempia komplikaatioita ovat mm. verenvuoto, sappitietulehdus, pohjukaissuolen puhkeama sekä erilaiset sydän- ja keuhkohaitat. Riski komplikaatioiden saannille on suurempi, jos tutkimuksen yhteydessä tehdään jokin toimenpide. Sydämeen ja keuhkoihin liittyvät komplikaatiot ovat suurimpia kuolleisuutta aiheuttavia tekijöitä, mutta näitä komplikaatioita ilmenee lähinnä vanhuksilla ja sairailla ihmisillä.

Tutkimuksen riskit liittyvät paljon potilaan, lääkärin ja sairaalan ominaisuuksista sekä itse tehtävästä toimenpiteestä. Myös potilaan sairaudet, ikä ja anatomia vaikuttavat itse toimenpiteeseen ja sen riskeihin. Erilaisia potilaaseen liittyviä riskejä voidaan vähentää karsimalla tarkasti toimenpiteeseen otettavat potilaat ja samalla välttää turhia ERCP- tutkimuksia.

Suomessa tehtävät ERCP- toimenpiteet on keskitetty suuriin sairaaloihin, sillä lääkärin olisi hyvä tehdä ainakin yksi leikkaustoimenpide viikossa, säilyttääkseen rutiininomaisen tason leikkauksissa. Lisäksi lääkärin tulisi suorittaa ainakin 200 ERCP- tähystystä ennen kuin hänelle syntyy rutiininomainen taso tehtäviin leikkauksiin. Radiologiset tutkimusmenetelmät kehittyvät niin kovaa vauhtia että lääkärien tulee päivittää tietojaan ja taitojaan jatkuvasti.