...
Ultraääni on nimensä mukaisesti korkeataajuistakorkeataajuista, ihmisen kuuloalueen (>20 kHz) ylittävää ääniaaltoa eli mekaanista värähtelyä, joka tarvitsee väliaineen (kiinteä, neste tai kaasu) edetäkseen. Lääketieteessä käytetty ultraäänen taajuusalue on pääsääntöisesti 1-30 MHz. Ultraääntä käytetään kuvaamaan etenkin pehmeitä kudoksia, esimerkiksi luiden kuvaamiseen ultraääni ei sovellu. Ultraääni on turvallinen menetelmä ja usein helposti saatavilla. Laitteet ovat pitkälle kehitettyjä ja valikoimista löytyy myös pieniä ja kannettavia laitteita. Kuvantamisen lisäksi ultraääntä käytetään esimerkiksi hammaskiven poistoon ja isojen molekyylien hajottamiseen. (Saarakkala 2013, Soimakallio jne 2005.)
...
Ultraääni vaimenee kudoksissa sekä absorption että sironnan vuoksi. Vaimeneminen kasvaa voimakkaasti ultraäänitaajuuden funktiona:
Syvällä sijaitsevien kudosten, kuten vatsan alueen elimien kuvaaminen ona , on tarkasti vaikeaa, sillä niiden kuvaamiseen ei voida käyttää korkeita taajuuksia.
...
3.Takaisin samalle anturille heijastuneet ultraäänipulssit siirtyvät laitteeseen, joka muodostaa signaaleista kuvaa käyttäen hyödykseen esimerkiksi Fourierin muunnosta (kts...). matemaattisia menetelmiä. Kuvan muodostukseen käytetään monia aaltoja ja anturia liikuttamalla voidaan kuvaa muodostaa eri suunnista. (Saarakkala 2013, Soimakallio jne 2005.)
...
Ultraäänilaitteet voivat näyttää kuvan eri muodoissa näytöllä. Itse kuvan muodostuminen vaatii sen, että kaikuja kerätään koko kuva-alueelta. Vanhin tapa on A-kuvaus (amplitudikuvaus), joka on yksiulotteinen menetelmä. Tässä heijastusten amplitudeja esitetään kudossyvyyden funktiona (Kuva 2, keskellä). Tätä tapaa enää harvemmin löytyy uusista laitteista. (Saarakkala 2013, Soimakallio jne. 2005.)
...
Dopplertutkimus perustuu nimensä mukaisesti dopplerilmiöön, jolla tarkoitetaan ääniaallon taajuuden muutosta aaltojen lähteen ja havaitsijan siirtyessä toisiinsa nähden, vertaa esimerkiksi hälytyajoneuvon ääni. Tämän tekniikan avulla on mahdollista mitata veren virtausnopeutta ja virtauksen suuntaa. Virtausnopeutta määritettäessä tekniikka perustuu siihen, että ultraäänianturin lähettämän ja vastaanottaman äänen taajusero riippuu verisolujen liikenopeudesta. Jos veren virtausnopeus on laminaarista (tasaista) , syntyy tietty virtausta vastaava taajuusmuunnos. Virtauksen muuttuessa turbulentiksi (pyörteiseksi) , sisältää saatu dopplersignaali useita taajuuksia. Veren virtaus suorissa suonissa ja sydämessä on normaalisti laminaarista. Dopplerkuvantamisessa saatu signaali riippuu voimakkaasti anturin ja virtauksen välisestä kulmasta, minkä vuoksi yli 20 asteen kulma tulee korjata matemaattisesti eikä yli 60 asteen kulmia tulisi lainkaan käyttää. (Saarakkala 2013, Soimakallio jne. 2005.)
...
Palo Pertti. 2008. Potilaskuvasarja vasemman puolen munajohdinraskaudesta. Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=imk00380
Otavan opisto. Aallot. http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/fy/fy3/1_varahtely/101?C:D=2079115&m:selres=2079115