Vaatimukset komponenteille
Alustavia alaotsikoita:
- RoHS-direktiivi komponenteissa (Restriction of Hazardous Substances) (2011/65/EU)
- ATEX-direktiivi, sekä laiteluokitukset
- EMC-direktiivi komponenteissa 2004/108/EY
ATEX-luokitukset - IP-luokitukset
- SFS-EN 60445
...
RoHS-direktiiviä (Restriction of Certain Hazardous Substances) käytetään rajoittamaan komponenteissa (ja muissa sähköteollisuuden lopputuotteissa) käytettyjä haitta-aineita.
Euroopan Unionin asettama RoHS-direktiivi astui voimaan 1. Heinäkuuta 2006,
tarkoituksenaan vähentää sähkölaitteiden romuista koituvien haitallisten aineiden aiheuttama luonnon saastuttaminen.
Suurin sallittu aineen pitoisuus on 0,1% homogeenisen aineen painosta kaikilla muilla aineilla paitsi kadmiumilla, jota saa olla ainoastaan 0,01%.
...
Ehkä suurin muutos alkuperäisen direktiivin voimaanastumisen jälkeen on tapahtunut komponenttien juottamisessa käytetyn seoksen lyijypitoisuuksien muutoksessa,
sillä tärkein kielletty elementti direktiivissä on lyijy.
Lyijyseokset on useimmiten korvattu tinaan, kuparin, sekä elohopeaan perustuvaan seokseen.
Tämän seoksen haittapuolena on kuitenkin noin 20C° korkeampi sulamislämpötila,
mikä aiheuttaa hankaluuksia etenkin herkkiä komponentteja juotettaessa.
Tämän seoksen ominaisuuksien vuoksi komponentteja on jouduttu sopeuttamaan lyijyttömään juotosprosessiin sopiviksi.
...
Näiden aineiden lisäksi 28.6.2011 uudistettu direktiivi (2011/65/EU) sisältää prioriteettilistassaan
muutamia uusia aineita (mm. HBCDD, DEHG, BBP ja DBP) jotka mahdollisesti tulevat myöhemmin vaatimuslistalle.
Uudistetussa direktiivissä keskeisin muutos on RoHS-direktiivin vaatimusten mukaisten enimmäispitoisuuksien osoitus CE-merkinnän avulla.
Jotta esim. komponenttivalmistaja voi myydä komponenttejaan CE-merkinnällä RoHS-direktiivin mukaisesti,
täytyy valmistajalla olla tekninen tiedosto, sekä vaatimustenmukaisuusvakuutus.
Tekninen tiedosto sisältää vakuutukset RoHS-direktiivillä rajoitettujen aineiden määristä,
sekä tarvittaessa myös analyysituloksia, joilla on varmennettu komponentin RoHS-direktiivin mukaisuus.
Vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa käytetään viitestandardina EN 50581:2012 standardia.
Näiden lisäksi komponentin tulee täyttää muut CE-merkintää koskevat direktiivit,
poislukien turvakomponentit joilta vaaditaan vain vaatimustenmukaisuusvakuutus.
ATEX-direktiivit
ATEX-nimitystä käytetään Euroopan yhteisön direktiiveistä 94/9/EY(laitedirektiivi) ja 1999/92/EY (työolosuhdedirektiivi).
Ne koskevat räjähdysvaarallisia tiloja, niissä työskentelyä ja niissä käytettäviä laitteita.
Näiden direktiivien on tarkoitus suojella räjähdysvaarallisissa tiloissa työskenteleviä ihmisiä,
yhtenäistää EU-jäsenmaiden turvallisuusvaatimuksia räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettävien laitteiden ja koneiden osalta,
sekä taata Ex-laitteiden vapaa kauppa.
...
ATEX-laitesäännökset koskevat laitteiden, suojausjärjestelmien ja tietyissä tapauksissa komponenttien markkinoille tuojia,
kuten valmistajia, maahantuojia ja jälleenmyyjiä, sekä myös niitä jotka valmistavat laitteen omaan käyttöönsä.
...
Ex-laiteita ovat kaikki sellaiset koneet ja laitteet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi Ex-tiloissa.
Mukaan luetaan myös näiden laitteiden räjähdyssuojauksen kannalta tarpeelliset turva-, säätö- ja ohjauslaitteet, jotka voivat sijaita myös Ex-tilan ulkopuolella.
Kuva1. Räjähdysvaarallisten tilojen merkintä
Laiteluokat
Laitteet jaetaan ryhmiin I ja II. Ryhmän I laitteet on tarkoitettu kaivosteollisuuteen, jossa räjähdysvaara perustuu kaivoskaasuun ja/tai pölyyn.
Ryhmään II kuuluvat laitteet on tarkoitettu käytettäviksi muissa paikoissa.
Ryhmän I laitteet on jaettu kahteen luokkaan: M1 ja M2.
Ryhmän II laitteet on jaettu puolestaan kolmeen eri laiteluokkaan: 1, 2 ja 3. Luokitus perustuu vaadittuun turvallisuustasoon.
...
Perusvaatimukset Ex-tilojen laitevalinnoille on esitetty asetuksessa 576/2003.
Kaikki laitteet ja suojausjärjestelmät on valittava ATEX-laitesäädöksissä määritettyjen luokkien mukaisesti, jollei muuta räjähdyssuojausasiakirjassa muuta todeta.
Laitevalinnassa tulee huomioida palava aine ja sen esiintymistodennäköisyys.
Ex-laitteessa olevista merkinnöistä selviää, mihin laiteluokkaan se kuuluu ja millaisille aineille se sopii.
Laitevalinta on tehtävä siten, että sen pintalämpötila ei missään vaiheessa saavuta minkään sen vaikutuspiirissä olevan palavan aineen syttymislämpötilaa.
Laite ei myöskään saa aiheuttaa kipinöitä.
Kuva1Kuva2. Tyypillisiä ATEX -merkintöjä.
...
EMC-direktiivillä tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/108/EY,
joka säännöstelee jäsenvaltioiden valmistamien sähkölaitteiden sähkömagneettista yhteensopivuutta.
Laitteistolla tarkoitetaan kaikkia loppukäyttäjille tarkoitettuja laitteita, tai kiinteää asennusta,
joka voi aiheuttaa sähkömagneettista häiriötä, tai jonka toimintaa sähkömagneettinen häiriö voi vaikuttaa.
Direktiivin tarkoituksena on saada laitevalmistajat valmistamaan sähkömagneettisesti toistensa kanssa yhteensopivia tuotteita.
Laitteet eivät saa aiheuttaa liikaa häiriöitä muille laitteille, sekä niiden on siedettävä tietty määrä häiriöitä.
Tavoitteena on taata tuotteiden vapaa liikkuvuus, sekä luoda hyväksyttävä sähkömagneettinen ympäristö yhteisön alueella.
Näin pystytään suojaamaan sähkö- ja tietoliikenneverkkoja, radioliikennettä, sekä niihin liittyviä laitteita sähkömagneettisilta häiriöiltä.
EMC-direktiivi on ns. uuden lähestymistavan direktiivi, joka tarkoittaa sitä, että siinä määritellään vain olennaiset vaatimukset,
jolloin valmistaja voi osoittaa ne täytetyksi noudattamalla yhdenmukaistettuja standardeja.
Erillisten laitteiden ja kiinteiden asennusten väliset vaatimukset eroavat toisistaan, sillä kiinteisiin asennuksiin ei sovelleta vapaan liikkuvuuden periaatetta.
Valmistaja itse todentaa laitteiden vaatimuksenmukaisuuden omalla sisäisellä tuotannon tarkastuksella,
joka sisältää EU-vaatimuksenmukaisuusvakuutuksen ja teknisten asiakirjojen laatimisen, sekä CE-merkinnän kiinnittämisen tuotteeseen.
...