...
Mikroskooppi vuosimallia 1751.
Valomikroskooppi rakentuu joukosta linssejä, joiden avulla valo ohjataan läpi tutkittavan näytteen kollektorin ja kondensorin avulla. Kondensorilla valon kulku säädetään siten, että valokimppu leikkaa tutkittavan kohteen oikeassa kohdassa, jolloin syntyvästä kuvasta saadaan tarkka. Tämän jälkeen valo kerätään ja kuvaa voidaan suurennella ja pienennellä objektiivin ja okulaarin avulla. Kokonaissuurennos on n. 1000-kertainen.
Valomikroskoopin erotuskyky on parhaimmillaan n. 200 nm. Suurennosta lisäämällä ei kuitenkaan saavuteta parempaa yksityiskohtaisempaa erotuskykyä.
Nykyaikainen valomikroskooppi.
Valomikroskopiaa on paria tyyppiä: kirkas- ja pimeäkenttämikroskopia. Kirkaskenttämikroskopia käy parhaiten korkeakontrastisten näytteiden tutkimiseen. Pimeäkenttämikroskopiassa näytettä valaistaan siten, että vain näytteen rajapinnoista tuleva valo pääsee objektiiviin.