...
Toinen, mutta tekniikaltaan huomattavasti valomikroskopiaa vaativampi tapa tutkia solua, on elektronimikroskopia. Elektronimikroskopialla saadaan kuvannettua solun sisäisiä rakenteita ja soluelimiä. Elektronimikroskopiaan kuuluviksi liitetään useimmiten myös tunnelointimikroskopia ja atomivoimamikroskopia, jotka eivät kuitenkaan suoraan perustu elektronien aalto-ominaisuuksiin.
...
Molekyylibiologian historiaa
Mikroskopian tieteellinen käyttö kasvoi 1600-luvun loppupuolella, kun Robert Hooke julkaisi ohjeet leikkeiden valmistamisesta. Leikattaessa biologisesta kohteesta läpikuultavan ohut leike, sen rakenteesta saadaan paljon tietoa tutkailtaessa sitä mikroskoopin lävitse.
...
Valomikroskopiaa on paria tyyppiä: kirkas- ja pimeäkenttämikroskopia. Kirkaskenttämikroskopia käy parhaiten korkeakontrastisten näytteiden tutkimiseen. Pimeäkenttämikroskopiassa näytettä valaistaan siten, että vain näytteen rajapinnoista tuleva valo pääsee objektiiviin.
Elektronimikroskooppi
Ensimmäisen elektronimikroskoopin rakensi vuonna 1932 saksalainen fyysikko Ernst Ruska yhdessä kansalaiskollega Max Knollin kanssa. Ruska ansaitsi työstään puolet Nobelin fysiikanpalkinnosta (toinen puoli tunnelointimikroskoopin kehittäjille Gerd Binnigille ja Heinrich Rohrerille), tosin vasta vuosien jälkeen ja juuri ennen kuolemaansa vuonna 1986. Suomen ensimmäisen elektronimikroskoopin rakensi Alvar Wilska.
Museoitu kopio Ernst Ruskan vuoden 1933 elektronimikroskoopista.