...
Valomikroskooppi rakentuu joukosta linssejä, joiden avulla valo ohjataan läpi tutkittavan näytteen kollektorin ja kondensorin avulla. Kondensorilla valon kulku säädetään siten, että valokimppu leikkaa tutkittavan kohteen oikeassa kohdassa, jolloin syntyvästä kuvasta saadaan tarkka. Tämän jälkeen valo kerätään ja kuvaa voidaan suurennella ja pienennellä objektiivin ja okulaarin avulla. Kokonaissuurennos on n. 1000on maksimissaan 1500-kertainen.
Valomikroskoopin erotuskyky on parhaimmillaan n. 200 nm. Suurennosta lisäämällä ei kuitenkaan saavuteta parempaa yksityiskohtaisempaa erotuskykyä.
...
Valomikroskopiaa on paria tyyppiä: kirkas- ja pimeäkenttämikroskopia. Kirkaskenttämikroskopia käy parhaiten korkeakontrastisten näytteiden tutkimiseen. Pimeäkenttämikroskopiassa näytettä valaistaan siten, että vain näytteen rajapinnoista tuleva valo pääsee objektiiviin.
Elektronimikroskooppi
Ensimmäisen elektronimikroskoopin rakensi vuonna 1932 saksalainen fyysikko Ernst Ruska yhdessä kansalaiskollega Max Knollin kanssa. Ruska ansaitsi työstään puolet Nobelin fysiikanpalkinnosta (toinen puoli tunnelointimikroskoopin kehittäjille Gerd Binnigille ja Heinrich Rohrerille), tosin vasta vuosien jälkeen ja juuri ennen kuolemaansa vuonna 1986. Suomen ensimmäisen elektronimikroskoopin rakensi Alvar Wilska.
Museoitu kopio Ernst Ruskan vuoden 1933 elektronimikroskoopista.
Elektronimikroskooppi on rakenteeltaan samanlainen mikroskooppipylvääseen koottu linssirakennelma kuin valomikroskooppi. Valon sijasta lähteenä toimii elektronisuihku, joka synnytetään hehkuvasta metallilangasta eli filamentista. Linsseinä käytetään sähkömagneettisia linssejä.
Elektronimikroskoopeilla päästään monimiljoonakertaisiin suurennoksiin ja erotuskyky on parhaimmillaan 0,07 nanometrin luokkaa. Laitteesta on tehty muutamia eri versioita.
Läpäisyelektronimikroskoopissa (oikea kuva) tutkittavan kohteen kuva muodostuu fluoresoivalle levylle, kun kohteen läpi ohjataan elektroneja magneettilinssien avulla. Pyyhkäisyelektronimikroskoopissa (vasen kuva) kuva muodostetaan näytölle elektroneista, jotka irtoavat tai heijastuvat näytteen pinnasta, kun sitä pyyhitään kapealla elektronisuihkulla. Näin saadaan hyvin yksityiskohtainen kuva näytteen pinnasta.
Lisäksi on olemassa nämä kaksi tyyppiä yhdistävä tekniikka. Se on yllättäen nimeltään pyyhkäisy-läpivalaisuelektronimikroskooppi. Sillä voidaan skannata ohuen näytteen pintaa elektronisuihkulla ja saadaan näytölle kuva läpimenneiden elektronien avulla.
TTY:n kuvamateriaalia.
Alussa sivuttiin tunnelointi- ja atomivoimamikroskopiaa. Nyt hieman tietoa niistä.