...
Diatermian osat ovat keskusyksikkö/generaattori, instrumentti ja potilaaseen tuleva neutraalielektrodi, kun kyseessä on monopolaarinen diatermia. Suuritaajuuksista sähköä syötetään potilaaseen joko instrumentin ja elektrodin välityksellä tai kahden aktiivielektrodin välityksellä (bipolaarinen diatermia). Poltto- tai leikkausvaikutus syntyy, kun suuri teho kulkee pienen pinta-alan läpi. Tehoa säädellään keskusyksikössä sijaitsevista painikkeista. Säätelyn toteuttaa yleensä passarina toimiva sairaanhoitaja. Suurin sallittu teho on 400 W, mutta alle 100 W:n teho riittää useimmiten leikkauksissa.
Neutraalielektrodilla tarkoitetaan suurikokoista iholle tulevaa lätkää, jonka pinnalla virran tiheys on niin pieni että se ei aiheuta lämpenemistä. Lätkä voi olla kumista tai metallista valmistettu; kerta- tai kestokäyttöinen. Kestokäyttöisistä tyypillinen on patjaelektrodi eli potilaan alle tuleva matto. Neutraalielektrodin koko ja muoto on tärkeä, koska nämä vaikuttavat virran tehoon ja jakautumiseen. Se tulisi sijoittaa suhteellisen lähelle leikkausaluetta mutta mielellään vastakkaiselle puolelle, lihaksikkaaseen paikkaan (ei rasvakerroksen päälle). Elektrodin pitkulainen sivu kohdistetaan leikattavaan alueeseen päin. Virran kulkeutumista kehonsisäisten metalli-implanttien kuten tahdistimen läpi on vältettävä! Neutraalielektrodia käytetään vain monopolaarisessa tekniikassa. Ongelma on, että koska virta kulkee potilaan läpi laajalta alueelta, se voi aiheuttaa palovammoja tai häiriöitä muihin laitteisiin. Bipolaarielektrodit puolestaan sijaitsevat yleensä pinsetin päissä. Potilaaseen kulkee virtaa vain niiden välisellä alueella. Lähteiden mukaan bipolaaritekniikka soveltuu vain koagulointiin.
...