Skip to end of metadata
Go to start of metadata

AMK-kirjastopävillä Savonlinnassa (9.-10.6.2010) on aiheena muutoksen tuulet: kirjastotyön tulevaisuus ja kirjastolaisen identiteetti. 

Mistään uudesta asiasta ei ole kysymys. Kimmo Tuominen penkoi arkistoja puhettaan varten ja löysi muun muassa vuodelta 1927 Laura M. Janzowin teoksen The library without the walls. Kirjattomasta kirjastostakin on puhuttu jo 50-luvulla. Aika futuristisen kuuloisia ennustuksia vielä tänäkin päivänä. :)

Hupaisimpiin ennustuksiin kuuluu vuodelta 1883 oleva puhelinkirjasto, jossa asiakas soittaa kirjastoon ja kirjastonhoitaja lukee hänelle kirjaa ääneen. Samainen ennustus sisältää vision fonografisylinteristä, joka on laite, jonne kirjat siirretään ja josta tieto ja kaunokirjallisuus sitten johdatetaan kotiin.

Nämä vanhat ennustukset kyllä kertovat myös siitä, että tulevaisuutta kannattaa pohtia, ja myös sillä hetkellä utopistisen oloisia ajatuksia esittää. Jälkeenpäin osa niistä herättää hilpeyttä, osa hämmästyttää tarkkanäköisyydellään. Mutta kaiken kaikkiaan tulevaisuuden ennustaminen on kovin vaikeaa.

Tuominen puhuu myös taantumuksellisuuden kauhistuksesta. Kirjastoalan keskustelu on usein ollut polarisoitunutta, kaksi ääripäätä vastakkain. Keskustelua värittää myös teknologinen determinismi. 

Tässä eräs ennuste: Lukulaitteitten hinnat laskevat parinkymmenen euron paikkeille. Ammatti- ja tietokirjallisuus siirtyy kokonaan sähköiseksi, mutta kaunokirjallisuuden osalta näin ei (ainakaan kirjastoalalla) uskota tapahtuvan. Sähkökirjojen kuten muidenkin uusien palvelujen suhteen tosin tulevaisuus sisältänee sekä-että joko-tain sijaan.

Mutta hyvähän se on, että kirjastojen ja kirjan tulevaisuus puhuttaa. Eikö?

Labels
  • None
Write a comment…