klo 11.45 - 13.15 Changing Learning Cultures
Jännite vakiintuneiden koulutussysteemien ja uusien oppimistapojen välillä on ilmeinen ja yhä akuutimpi kun teknologia jatkaa vauhdikasta kehittymistään. Tässä sessiossa tarkastellaan, mihin suuntiin koulutusjärjestelmien kulttuurit Euroopassa ovat muuttumassa.
Caspar Noetzli: A Culture Change: Learning Objects to Support Self-Directed Learning in Teacher Education
Caspar Noezli oli tilaisuuden ensimmäinen esitelmöijä.Hänen aiheenaan oli oppimisobjektit (learning objects) itseohjautuvan oppimisen tukijana opettajankoulutuksessa. Tämä multimediaprojekti käynnistyi vuonna 2009 Sveitsissä.Tavoitteena oli uudenlaisen opetusmenetelmän vakiinnuttaminen opettajankoulutukseen. Visioitiin opettajien suorasta pääsystä oppimisobjekteihin ja siitä, että eri opettajayliopistot voisivat jakaa niitä keskenään.
Oppimisprojetkia ilmensi se, että:
- se oli metodologisesti strukturoitu
- käytettävyys oli joustavaa
- se oli helppo löytää
- se oli lähellä itse käytäntöä
- se oli johonkin kurssiin sidottu
Projektin myötä löytyi viisi menestymisen faktoria:
- Aika – aika on jaettava tasapainoon, esim. 30h luentoa, 30h digitaalista oppimista (opetuksesta vastaa eoppimisen tiimi ja medien-lab)
- Harjoittelu – monet opettajat eivät pystyneet tekemään asioita, koska taidot olivat niin huonot, erityisesti taidot tuottaa opetussisältöä.
- Tuki – Jos opettaja ei saa tukea, hän ei tule paikalle ja ignooraa projektin
- Laatujohtaminen – opettamisen vapaus, opettajaa ei voi enää nähdä perinteisenä johtajana luokan edessä
- Kulttuurinen muutos, käyttöehdot
Tänä päivänä käytössä on noin 70--80 oppimisobjektia. Rouva Fragenista näytettiin kuva; hän oli henkilö, joka rakensi ensimmäiset oppimisobjektit.
Oppimisobjektit on jaettu teemoihin, koska muuten lista olisi liian pitkä. Noetzli näytti esimrekin objektista. Se sisältää informaatiota, miten tietyn objektin kanssa toimitaan,sisällysluettelo, siellä presentaatioita ja videoita
Yleisöstä esitettiin kysymyksiä:
Kysymys: Miten opettajat luottivat tähän projektiin?
=> Vastaus:Oli idealistinen ajatus, että yliopistossa työskentelvät opettajat luottavat asiaan ja ovat halukkaita tulemaan mukaan. Näin ei käynyt. Noezlin mukaan on aika vakiinnutta uudenlainen kulttuuri.
Kysymys: Millaisia tuloksia voidaan esittää?
=> Vastaus: Projektia arvioitiin vuoden ajan. Opiskelijat käyttivät oppimisobjekteja, mutteivät tienneet niitä nimeltä. Opiskelijoilta tuli kuitenkin paljon postitiivista palauteutta.
Agnieszka Gadomska, Poland: The eAcademy of the future project
Gadomska esitteli projektiaan The eAcademy of the future. Esityksensä pohjustuksena hän näytti 8 pätevyyttä elinikäiseen oppimiseen (EU lagislation)
Projekti antoi uusia mahdollisuuksia opetussuunnitelman rakentamiseen. Projekti oli isoin projekti Puolassa, joka liittyy keskikoulun e-oppimisen kehittämiseen. Oppilaita projektissa oli erilaisilla oppimistaidoilla, alustaa voitiin käyttää myös koulun ulkopuolella.
Gadomska kertoi, kuinka oppilaita opetettiin sarjakuvien avulla. Hänen mukaansa teini-ikäiset olivat vaativia oppijoita. Nuorille materiaalin täytyy olla kiehtovaa – kiehtovaksi tekeminen on joskus vaikeaa. Mileski, kulttipersoona Puolassa, antoi piirroksensa projektiin. Hän uskoi oppimiseen naurun kautta.
Tarinan kirjoittaminen oli Gadomskan mukaan luennoitsijoille/opettajille vaikeinta, koska se oli hyvin dynaamista ja tarinasta täytyi tehdä kiinnostava. Opettajien rooli projektissa oli tärkeä; heidän vastuulla oli motivoida opiskelijat käyttämään e-oppimisen yksiköitä luokan ulkopuolella, itseopiskelussa tietyissä tehtävätyypeissä. Luokka-aika, kontaktiopetus puolestaan käytettiin palautteiden käsittelyyn oppilaiden kanssa valitiulla tietokoneperusteisilla menetelmillä. Ongelmana projektissa oli myös opettajien motivoiminen. Haaste opettajille ja kirjailijoille oli tarve muotoilla kielimateriaali sellaiseksi, että tietojen, taitojen ja asenteiden spesialisoituminen on mahdollista.
Anu Puikkonen, Suomi: At its best – Optimal Integration of support in E-learning Effort
Puikkosen esitys liittyi siihen, kuinka voidaan optimaalisesti yhdistää e-oppimisen tuki ja e-opetus. Puikkonen on Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta.
Projektissa käytettyjä välineitä ja perusfaktaa:
- iLinci virtuaalinen luokkahuone, moodle , some (wordpress, mediawiki)
- 20000h virtuaalista luokkatuntia
- 96% opettajista opetti verkossa, n. 500 opiskelijaa opiskeli verkossa, 5+2 hlöä oli e-tukipalvelussa
- 2003 alkoi projekti, tällä hetkellä 100% liiketalouden koulutusohjelmassa ovat verkossa, muissa koulutusohjelmissa jonkin verran vähemmän
Puikkonen esitteli jaottelun siitä innostuneisuuden tason jakautumisesta Kemi-Tornio – ammattikorkeakoulussa alkuvaiheessa. Maksimillaan 10% oli superinnokkaina lähdössä projektiin mukaan. Keskimmäinen, heterogeeninen ryhmä, pääryhmä oli suurin ja tarvitsi eniten tukea. Tukiprosessi oli osa opetusprosessia. Tämä tarkoitti sitä, että opettajat ottavat e-tukitiimin mukaan opetuksen suunnitteluun. Huomattiin, että verkko-opetuksessa täytyy olla aina joku ihminen saatavilla apuun.
Tärkeää on, että informaatio kulkee palvelun ja opettajien välillä, jotta tehtyjä virheitä ei toisteta.
Opettajille oli tärkeää tuoda esille se, mitä verkossa oleminen tarkoittaa. Toisin sanoen, se ei tarkoita materiaalien olemassaoloa vaan vuorovaikutusta. Proaktiivisuus opettajilla oli tärkeää. Myös niin teknisten kuin pedagogisten asioiden läpikäyminen yhdessä tuen kanssa oli tärkeää tehdä ajoissa.
Käytännöt ja metodit
- verkkotuki verkkoistunnoille
- henkilökohtainen ja yksilöllinen tuki
- opas tunnin rakentamiseen( ohjausprosessina)
- kehittämistilaisuudet (koulutusohjelmille)
- läheinen yhteistyö niiden koulutuspäälliköiden kanssa, jotka ovat vastuussa pedagogisesta kehittämisestä, jotta räätälöitydyt lähestymistavat e-oppimiseen pätevyyksien saamiseksi opettajille mahdollistuvat.
Sisältöjä:
- E-vinkki,
- blogiperustainen viikon pedagognen tai tekninen vinkki
- e-luennot
- jäi kesken..
Johtopäätökset:
Keskeistä materiaalinen suunnittelu, laadun kontrollointi, opettajien rooli – henkilökohtainen muutos tarvitaan.
